1. Lue niitä.
2. Syö niitä niin paljon, että ne tukkivat sinun suolistosi ja lopulta suolesi räjähtää ja tappaa sinut.
3. Tee tenttipapereilla itsellesi paperiviiltoja, joista vuotaa verta. Lopulta kuolet veren hukkaan.
4. Puno papereita tiukalle, terävälle rulalle ja töki sillä silmääsi tai silmiäsi. Tökittyäsi riittävästi saat silmän puhkaistua ja toivottavasti pääset myös jossain vaiheessa aivoihin, mikä tappaa sinut välittömästi. Voit mahdollisesti kuolla myös veren hukkaan tai verenmyrkytykseen.
5. Papereissa on nitojanpiikkejä. Nirhaa itsesi hengiltä nitojanpiikeillä.
6. Yritä pakottaa joku muu lukemaan niitä. Hän luultavasti tappaa sinut.
20121215
Sydän tähti
.
Kuva 1
Kuva 2.
Äännestys! Kumpi kuvioista miellyttää enemmän silmää?
Demokraattisen äännestyksen (tai äännestyksen järjestäjän diktaattorisen päätöksen) tuloksena toinen kuvioista voi päästä julkiseen käyttöön.
20121207
Ole oma itsesi
Kun omassa elämässään huomaa miettivänsä "mikä on
järkevää" tai "kannattaako tuota nyt tehdä, mitä muutkin siitä
ajattelevat", niin silloin kannattaa pysähtyä. Tuossa ajattelussa ei
nimittäin ole järkeä.
Elämä on ihmistä varten. Minun elämäni tarkoitus ei ole
miellyttää muita tai tehdä asioita niin, että muut voivat olla minuun
tyytyväisiä. Minulla ei tulisi olla mitään tarvetta toimia muita
miellyttääkseni, koska jokaiselle yksilöllä on ihmisarvo. Sen, että olen minä,
tulisi riittää.
Teot luonnollisesti määrittävät ihmistä. Niin pitkään, kun
omat teot eivät loukkaa tai satuta muita ihmisiä, kaikki on sallittua. Minulla
on oikeus määrätä omasta itsestäni. Minulla on itselläni täysi oikeus ajatella
itse niin kuin haluan, näyttää siltä kuin haluan ja toimia niin kuin haluan.
Muut voivat sen hyväksyä osana minua tai olla hyväksymättä. Ihmisen ei tulisi
rajoittaa itseään muiden vuoksi, jos jokin asia tuntuu itsestään oikealta ja se
tuntuu omalta jutulta.
Se, että teen asioita 110 % lasissa, saa minut itseni
tuntemaan eläväksi. Minun elämäni on minua itseäni varten ja minulla on oikeus
nauttia siitä itselleni parhaaksi katsomilla tavoilla. Miksi alkaa elää joskus
vuosien päästä, kun voi tuntea elävänsä jo nyt? Tee mitä haluat itse; ja halua
palavasti.
20121204
20121124
Politiikkaa
Luettuani artikkelin "Kokoomuksen Nuorten liitto sanoutui irti lapsilisä kommenteista" (HS 3.11.2012 ) olin suoraan sanottuna tyrmistynyt. Kokoomuksen Nuorten liiton varapuheenjohtajan (nyttemmin jo eronnut) mukaan lapsilisät tukevat "heikomman aineksen" lisääntymistä. "Heikomman aineksen"?! Eli ovatko köyhemmät ihmiset siis heikompaa aineista ja heidän lisääntymisensä "pilaa" puhtaan veren? Rikkaiden veren.
Vaikka kokoomus puolueena kieltää tämän olevan heidän yleinen linjansa niin olen huomannut, että valitettavasti hyvin moni puolueeseen kuuluva ja sitä äänestävä todellisuudessa ajattelee näin. Varapuheenjohtajan kommenttihan ei ollut tarkoitettu julkisuuteen. Siltikin tämä ajattelutapa heijastuu kookomuslaisten ajatuksissa ja käytöksessä. Tai ainakin heistä saa helposti sellaisen kuvan. Köyhempiä ihmisiä katsotaan alaspäin, kuin he olisivat jotain lokaa. Se, ettei sinulla ole paljon rahaa, työtä ja korkeaa koulutusta, tekee sinusta "epäihmisen". Tällaisilla ihmisillä ei ole ihmisarvoa. Se, että olet köyhä, on ihmisten oma vika ja he ovat saamattomia kun he eivät osaa tehdä asialle mitään. Toisaalta kokoomuksen jäsenet ja sitä äänestävät pitävät omaa koulutustaan ja varakkuuttaan itsestään selvyytenä. Ovathan he sentään "parempia" ihmisiä. Vaikkakin kokoomuksen oikea linjahan ilmeisesti menee niin, että "jokainen ihminen on arvokas ja ihmisarvo kuuluu kaikille"
Sosiaalidarwnismi on aivan käsittämätön näkökulma elämään. Vahvin alistaa heikomman ja lopulta tuhoaa heikot yksilöt. Tasa-arvoisuus on vain näkemys. Siksi myös lapsilisät tulisi ottaa pois, jotta köyhillä menisi entistäkin huonommin. Sosiaalidarwinisteilla on erityisiä ongelmia suhtautua yhteiskunnan köyhiin, sairaisiin, työttömiin ja vammautuneisiin. Ja koska nämä heikommat ihmiset ovat niin inhottavia ja ällöttäviä, tulee heistä hankkiutua eroon keinolla millä hyvänsä. Samalla myös vahvistetaan paremman aineksen syntymistä.
Rikkailla on vara elää yhteiskunnassa ilman tukia. Köyhillä ei sen sijaan ole. Tukien tarkoitus on ennen kaikkea lisätä tasa-arvoisuutta ja lisätä koko kansakunnan hyvinvointia. Leikkaamalla kaikki tuet pois, saadaan vähempiosaiset raivattua tieltä.
Tässä kohtaa onkin hyvä muistella, että Hitlerin valtaannousu ja natsismi sai alkunsa sosiaalidarwinismista. Se oli äärioikeistolaista ajattelua. Mitä kokoomus on? Ken tietää. Kannattaa sinunkin kuitenkin miettiä, ketä äänestät vai äänestätkö ollenkaan. Kaikella on aina seurauksensa.
Vaikka kokoomus puolueena kieltää tämän olevan heidän yleinen linjansa niin olen huomannut, että valitettavasti hyvin moni puolueeseen kuuluva ja sitä äänestävä todellisuudessa ajattelee näin. Varapuheenjohtajan kommenttihan ei ollut tarkoitettu julkisuuteen. Siltikin tämä ajattelutapa heijastuu kookomuslaisten ajatuksissa ja käytöksessä. Tai ainakin heistä saa helposti sellaisen kuvan. Köyhempiä ihmisiä katsotaan alaspäin, kuin he olisivat jotain lokaa. Se, ettei sinulla ole paljon rahaa, työtä ja korkeaa koulutusta, tekee sinusta "epäihmisen". Tällaisilla ihmisillä ei ole ihmisarvoa. Se, että olet köyhä, on ihmisten oma vika ja he ovat saamattomia kun he eivät osaa tehdä asialle mitään. Toisaalta kokoomuksen jäsenet ja sitä äänestävät pitävät omaa koulutustaan ja varakkuuttaan itsestään selvyytenä. Ovathan he sentään "parempia" ihmisiä. Vaikkakin kokoomuksen oikea linjahan ilmeisesti menee niin, että "jokainen ihminen on arvokas ja ihmisarvo kuuluu kaikille"
Sosiaalidarwnismi on aivan käsittämätön näkökulma elämään. Vahvin alistaa heikomman ja lopulta tuhoaa heikot yksilöt. Tasa-arvoisuus on vain näkemys. Siksi myös lapsilisät tulisi ottaa pois, jotta köyhillä menisi entistäkin huonommin. Sosiaalidarwinisteilla on erityisiä ongelmia suhtautua yhteiskunnan köyhiin, sairaisiin, työttömiin ja vammautuneisiin. Ja koska nämä heikommat ihmiset ovat niin inhottavia ja ällöttäviä, tulee heistä hankkiutua eroon keinolla millä hyvänsä. Samalla myös vahvistetaan paremman aineksen syntymistä.
Rikkailla on vara elää yhteiskunnassa ilman tukia. Köyhillä ei sen sijaan ole. Tukien tarkoitus on ennen kaikkea lisätä tasa-arvoisuutta ja lisätä koko kansakunnan hyvinvointia. Leikkaamalla kaikki tuet pois, saadaan vähempiosaiset raivattua tieltä.
Tässä kohtaa onkin hyvä muistella, että Hitlerin valtaannousu ja natsismi sai alkunsa sosiaalidarwinismista. Se oli äärioikeistolaista ajattelua. Mitä kokoomus on? Ken tietää. Kannattaa sinunkin kuitenkin miettiä, ketä äänestät vai äänestätkö ollenkaan. Kaikella on aina seurauksensa.
20121023
Päivän kysymys
Mikä on alligaattoripäärynä?
(Mahdollisia vastauksia otetaan vastaan ja oikea vastaus tullaan paljastamaan myöhemmin asiasta kiinnostuneille.)
20121009
Herkkä
Usein herkkyys rinnastetaan heikkoudeksi ja ei toivotuksi ominaispiirteeksi. Herkkä itkee ja pahoittaa mielensä helposti. Ympärillä olevat asiat vaikuttavat helposti herkkään ihmiseen. Itse kuitenkin haluan nähdä herkkyyten vahvuutena ja elämän suolana.
Herkkyys on ominaisuutena jotain paljon enemmän kuin monesti ajatellaan. Herkkyys on kykyä tuntea ja kokea asioita syvemmin. Herkkä näkee ympärillään myös enemmän. Hän kykenee aistimaan tunnelmia ympäriltään ja myös eläytymään näihin tunteisiin. Herkkä ihminen kokee tunteet suuremmalla voimalla kuin muut. Ilo saa herkän ihmisen säteilemään ja luomaan hyvää oloa myös hänen ympärilleen. Toisaalta taas suru on myös tunteena suuri ja voi saada aikaan sen, että tulevaisuus ja huominen näyttävät toivottimilta. Jopa pienetkin ikävät puheet/teot voivat todella satuttaa herkkää ihmistä. Tämä kaikki johtuu siitä, että herkkä uskaltaa elää tunteella. Kuitenkin suru on myös tunteena tärkeä; se puhdistaa ja synnyttää taas uutta.
Herkällä ihmisellä on kyky aistia ympäröivää maailmaa erilaisin silmin ja usein luovuus, taiteellisuus ja herkkyys voivatkin kulkea rinta rinna. Herkällä ihmisellä voi olla tarve luoda jotain ympärilleen, vaikuttaa. Luovuus vaatii herkkyyttä nähdä asioita ja saada ideoita, toisaalta myös rohkeutta toteuttaa niitä. Uskoa siihen, että elämässä kannattaa yrittää ja vaikuttaa. Herkkä ihminen ilmaisee itseään aina tunteella, teki hän sitten taidetta, musiikkia tai jotain aivan muuta.
Herkkä ihminen usein arvostaa ja kunnoittaa toista ihmistä sekä luontokappaletta eikä kylvä ympärilleen pahuutta. Herkkä välittää oikeasti muista ihmisistä. Hänelle ei ole ihan sama, miltä muista ihmisistä tuntuu. On myös osa ihmisyyttä kyetä tuntemaan myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja arvostaa jokaista yksilönä. Kohtelemalla muita ihmisiä heidän ihmisarvoaan kunnioittaen voi saada takaisin myös samanlaista kohtelua.
Valitettavasti maailman ei toimi aina niin reilusti kuin haluaisi. Vaikka yrittäisit olla hyvä, voit silti saada lokaa niskaasi. Tällaiset kokemukset voivat kovettaa herkän ihmisen kuoren. Vetäytymällä kuoreensa herkkä ihminen suojelee herkkää sisintään, koska hän ei halua satuttaa itseään. Tällöin maailman sulkeutuu häneltä ja hän sulkeutuu maailmalta. Olisi tärkeää uskaltaa olla sitä, mitä on ja olla ylpeä siitä. Tuntemalla ja kokemalla voi elää rikasta elämää, jossa jokainen päivä on merkityksellinen, uusi ja ihmeellinen. Koskaan ei tiedä tarpeeksi ja maailmaa jaksaa tutkia aina yhtä ihmeellisenä paikkana. Herkkyys on voimavara, joka kantaa tulevaisuuteen ja parempaan huomiseen.
Herkkyys on ominaisuutena jotain paljon enemmän kuin monesti ajatellaan. Herkkyys on kykyä tuntea ja kokea asioita syvemmin. Herkkä näkee ympärillään myös enemmän. Hän kykenee aistimaan tunnelmia ympäriltään ja myös eläytymään näihin tunteisiin. Herkkä ihminen kokee tunteet suuremmalla voimalla kuin muut. Ilo saa herkän ihmisen säteilemään ja luomaan hyvää oloa myös hänen ympärilleen. Toisaalta taas suru on myös tunteena suuri ja voi saada aikaan sen, että tulevaisuus ja huominen näyttävät toivottimilta. Jopa pienetkin ikävät puheet/teot voivat todella satuttaa herkkää ihmistä. Tämä kaikki johtuu siitä, että herkkä uskaltaa elää tunteella. Kuitenkin suru on myös tunteena tärkeä; se puhdistaa ja synnyttää taas uutta.
Herkällä ihmisellä on kyky aistia ympäröivää maailmaa erilaisin silmin ja usein luovuus, taiteellisuus ja herkkyys voivatkin kulkea rinta rinna. Herkällä ihmisellä voi olla tarve luoda jotain ympärilleen, vaikuttaa. Luovuus vaatii herkkyyttä nähdä asioita ja saada ideoita, toisaalta myös rohkeutta toteuttaa niitä. Uskoa siihen, että elämässä kannattaa yrittää ja vaikuttaa. Herkkä ihminen ilmaisee itseään aina tunteella, teki hän sitten taidetta, musiikkia tai jotain aivan muuta.
Herkkä ihminen usein arvostaa ja kunnoittaa toista ihmistä sekä luontokappaletta eikä kylvä ympärilleen pahuutta. Herkkä välittää oikeasti muista ihmisistä. Hänelle ei ole ihan sama, miltä muista ihmisistä tuntuu. On myös osa ihmisyyttä kyetä tuntemaan myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja arvostaa jokaista yksilönä. Kohtelemalla muita ihmisiä heidän ihmisarvoaan kunnioittaen voi saada takaisin myös samanlaista kohtelua.
Valitettavasti maailman ei toimi aina niin reilusti kuin haluaisi. Vaikka yrittäisit olla hyvä, voit silti saada lokaa niskaasi. Tällaiset kokemukset voivat kovettaa herkän ihmisen kuoren. Vetäytymällä kuoreensa herkkä ihminen suojelee herkkää sisintään, koska hän ei halua satuttaa itseään. Tällöin maailman sulkeutuu häneltä ja hän sulkeutuu maailmalta. Olisi tärkeää uskaltaa olla sitä, mitä on ja olla ylpeä siitä. Tuntemalla ja kokemalla voi elää rikasta elämää, jossa jokainen päivä on merkityksellinen, uusi ja ihmeellinen. Koskaan ei tiedä tarpeeksi ja maailmaa jaksaa tutkia aina yhtä ihmeellisenä paikkana. Herkkyys on voimavara, joka kantaa tulevaisuuteen ja parempaan huomiseen.
20120923
20120917
Kaljakeitto
2 l. maitoa,
2 rlk. siirappia,
1/4 tlk. inkivääriä,
1/2 l. kaljaa,
I pieni kahvikupillinen jauhoja,
I dl kermaa.
Valmistus: I½ l. maitoa kiehutetaan. Loput maidosta sekoitetaan jauhojen kanssa ja hämmennetään maitoon, kun se kiehuu. Kalja, siirappi ja inkivääri kiehautetaan eri kattilassa ja vispilöidään velliin, kun se on kiehunut I0 min., jonka jälkeen keittoa voimakkaasti hämmennettään muutaman minuutin. Kerma vispilöidään liemimaljassa, johon keittom joka tarjotaan vaahtoavana, kaadetaan.
(Hyvä ruoka - Keittokirja vaatimattomille kodeille. Mukaeltu suomennos. Helsingin Sanomain Lahjakirja v. 1910. Helsingissä 1910. HELSINGIN UUSI KIRJAPAINO-OSAKEYHTIÖ)
20120910
20120905
Tarkoitus
Hän haluaa kuulla ja minä haluan kertoa.
Mutta minä en psyty.
Minä haluan tarkoittaa.
Mitä minä tarkoitan?
Tarkoitus on kadonnut.
Jaksanko? Sinä haluat jaksaa.
Minä olen loppuun kulunut.
Minulla on vain sivurooli tuossa näytelmässä.
Mutta onko sillä väliä? Sinulle on.
Minä opin. Minä selviän, kuten ennenkin. Yksin.
Mutta minä en psyty.
Minä haluan tarkoittaa.
Mitä minä tarkoitan?
Tarkoitus on kadonnut.
Jaksanko? Sinä haluat jaksaa.
Minä olen loppuun kulunut.
Minulla on vain sivurooli tuossa näytelmässä.
Mutta onko sillä väliä? Sinulle on.
Minä opin. Minä selviän, kuten ennenkin. Yksin.
Epätoivo
Itken
kun pääsen siitä ohi
Itken
Masennun
en pääse tästä ohi
Masennun
Ahdistun
miten pääsen tästä ohi
Ahdistun
Hiljenen
en voi päästä ohi
Hiljenen.
kun pääsen siitä ohi
Itken
Masennun
en pääse tästä ohi
Masennun
Ahdistun
miten pääsen tästä ohi
Ahdistun
Hiljenen
en voi päästä ohi
Hiljenen.
20120823
20120730
Hymy
"Jos sä hymyn jossain näät niin vastaa siihen empimättä.
Niin kohta sunkin huulilles se tulee viipymättä.
Ei surut paina meidän mieltä aurinko vain paistaa
ja kaikille se hyvän mielen näin aikaan saa!"
Niin kohta sunkin huulilles se tulee viipymättä.
Ei surut paina meidän mieltä aurinko vain paistaa
ja kaikille se hyvän mielen näin aikaan saa!"
20120727
Pyromaani, -teknikko
Pyromaani, kaunistellen pyroteknikko, loihti juhannuskokon Pielisen pintaan. Toinen oli vähän perinteisempi kokko ilman kosketusta Pieliseen.
20120612
Mittariperhonen
Enpä olekaan ennen päässyt kuvaamaan perhosta näin läheltä ja ennen kaikkea ihan ajan kanssa. Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka, eikä perhosella ollut kiire mihinkään. Pelastin kyseisen perhosen maasta ja autoin sen koivun rungolle. Kyseessä on kenties Keihäsmittari. Tunnistakoon paremmin se, joka mittarit tuntee. =D
20120505
Surusukka
Musta ja hikinen,
- Nahkuri -
yön menojen summa,
on reikä kannas,
se jalkaa hiertää.
Väärään jalkaan,
mä sinut laitoin,
vaan en lainkaan,
sua kohdellut kaltoin.
Lempeä tuuli,
nyt hajus tunnen,
rohtunut huuli,
on sivumennen.
Vaan valumaan läksit,
et jalassa pysynyt,
tuo sukka niin tumma.
"Minne jäit, surusukkani?"
- Nahkuri -
Voiko olla munaa jos on nainen?
Tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavalla aina syntymästä asti. Esim. poikalapsen syntyessä usein huudahdetaan: Poika tuli! Mikä osoittaa arvostusta ja ihailua. Kun taas tyttövauvan kohdalla todetaan hyväksyvästi: Suloinen tyttö. (Pietilä 2003, 54-56.) Jo syntyessään pojan ajatellaan olevan parempi kuin tyttö. On kunnia asia saada poika, mutta tyttökin kelpaa, jos poikaa ei satu tulemaan. Mutta miksi pojat ovat niin paljon arvostetumpia kuin tytöt?
Näkisin, että tämän taustalla ovat vielä vanhat perinteet siitä, mikä on miehen ja naisen asema ja rooli. Aiemmin naisilla ei ole ollut äänivaltaa ja nainen on nähty kodin hengettärenä, kun taas miehet sen sijaan tekevät talon työt ja tuovat leivän pöytään. Mies on ollut tilan jatkaja ja perinnönsaaja. Mies on myös taannut suvun jatkumisen. Miehisyys itsessään on jotain ylvästä ja arvostettavaa kun taas naisellisuus on heikkoutta ja typeryyttä.
Jo varhaisessa vaiheessa miehet oppivat pitämään naisia ja naisiin liittyviä asioita halveksittavina, naurettavina, hävettävinä ja etenkin akkamaisina. Naiselliset asiat ovat epämiehekkäitä. Miehekkään synonyymina pidetään ei-naisellista. Miesten ajattelukin on hyvin itse tietoista: Mies on aina mies. Kun taas naiset ajattelevat itsestään: Nainen on vain nainen. Naisille myös opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, että miehet, miesten työt, tavat ja arvot ovat tärkeämpiä kuin he itse tai naiselliset asiat ja tavat elää. Karuin esimerkki onkin, että naiset oppivat jopa huorittelemaan itseään. (Pietilä 2003, 56.)
Koska miehisyyttä määritellään usein vastakohtana naisellisuudelle, muodustuu miehille alentava käsitys naisista. Kun mies korostaa omaa sukupuoli-identiteettiään, joutuu hän samalla halveksimaan naisellisia piirteitä ja pitää niitä naurettavina. Koska miehet kokevat naiselliset piirteet niin häpeällisinä, pyrkivät he myös tukahduttamaan ne kaikin mahdollisin keinoin ja siten myös kaventavat omaa persoonallisuuttaan ollakseen maskuliinisia. Miehisyydessä pahin loukkaus nähdäänkin olevan homo tai likkamainen. (Pietilä 2003, 57.)
Miesten ego on rakentunut kaikkeen maskuuliinisuuteen ja äijämäisyyteen. Äijjämäisiä toimintamalleja tarjotaan jatkuvasti myös mediasta. Joillekin maskuliinisuus on niin tärkeä asia, että miehet voivat jopa tarkoituksen mukaisesti vältellä kaikkea, mitä liittyy naisellisuuteen. Myös omaa toimintaa, jopa sovinistista käytöstä, voidaan selittää sillä, että olen mies. Mutta se ei kuitenkaan ole mikään selitys vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Se, että on mies tai miehinen, ei ole selitys millekään epäkunnoittavalle teolle toisia kohtaan.
Naiset sen sijaan eivät ole kasvaneet siihen, että he uskaltaisivat uskoa ja luottaa itseensä ja että he näkisivät oman itsensä, naiseuden yhtä arvostettuna ja tärkeänä kuin mieheyden. Mutta toisaalta, ovatko nämä ominaisuudet, jotka liitetään miehisyyteen ja naisellisuuteen, todella seurauksia siitä, että on mies tai nainen? Vai voisiko kenties olla, että nainen voisi olla miehekäs samalla kun on nainen, tai että mies voisi olla naisellinen olemalla silti mies?
Käsitys miehen ja naisen rooleista ovat hyvin perinteisiä. Vaikka elämme jo tasa-arvon aikaa, niin siltikään emme ole vielä päässeet eroon näistä jaottelevista naisen ja miehen rooleista sekä asemasta. Jokaisella pojalla ja tytöllä on oikeus valita, ottavatko he vastaan heille tarjottuja rooleja. (Pietilä 2003, 54-55.) Jokaisen meistä tulisi voida kasvaa ilman ulkoisia paineita ja odotuksia ja valita itselleen sopivia malleja ja vaihtoehtoja.
Tasa-arvo voidaan nähdä tajuna omasta arvostaan ihmisenä ja persoonallisuutena niiden lahjojen ja edellytysten pohjalta, jotka on synnyinlahjana saanut. Tällöin ei esim. naisen tarvitse tukahduttaa itsessään maskuliinisia piirteitä, vaan hän voi kehittää niitä oman persoonallisuutensa tasapainoisen kehityksen puitteissa. (Pietilä 2003, 58.) Tällöin nainen voi kehittä itsessään sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä sen mukaan, mitkä hän kokee itselleen luonteviksi. Eikä miestenkään tarvitse pakoilla ja hävetä omia naisellisia piirteitään. Miehen akkamaisuus ei ole silloin heikkous, vaan pikemminkin rohkeutta olla oma itsensä ilman, että sitä pyrkii tukahduttamaan tai poistamaan omasta itsestään.
Kuitenkin jokaisessa ihmisessä on maskuuliininen ja feminiininen puoli. Niiden osuus ihmisissä vain jakautuu ja ilmenee eri tavalla. Voi olla, että joskus naisella on enemmän munaa kuin miehellä. Eikä se ole mikään ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. Voihan jostain miehestä löytyä oikea kodin hengetär.
Lähde:
Näkisin, että tämän taustalla ovat vielä vanhat perinteet siitä, mikä on miehen ja naisen asema ja rooli. Aiemmin naisilla ei ole ollut äänivaltaa ja nainen on nähty kodin hengettärenä, kun taas miehet sen sijaan tekevät talon työt ja tuovat leivän pöytään. Mies on ollut tilan jatkaja ja perinnönsaaja. Mies on myös taannut suvun jatkumisen. Miehisyys itsessään on jotain ylvästä ja arvostettavaa kun taas naisellisuus on heikkoutta ja typeryyttä.
Jo varhaisessa vaiheessa miehet oppivat pitämään naisia ja naisiin liittyviä asioita halveksittavina, naurettavina, hävettävinä ja etenkin akkamaisina. Naiselliset asiat ovat epämiehekkäitä. Miehekkään synonyymina pidetään ei-naisellista. Miesten ajattelukin on hyvin itse tietoista: Mies on aina mies. Kun taas naiset ajattelevat itsestään: Nainen on vain nainen. Naisille myös opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, että miehet, miesten työt, tavat ja arvot ovat tärkeämpiä kuin he itse tai naiselliset asiat ja tavat elää. Karuin esimerkki onkin, että naiset oppivat jopa huorittelemaan itseään. (Pietilä 2003, 56.)
Koska miehisyyttä määritellään usein vastakohtana naisellisuudelle, muodustuu miehille alentava käsitys naisista. Kun mies korostaa omaa sukupuoli-identiteettiään, joutuu hän samalla halveksimaan naisellisia piirteitä ja pitää niitä naurettavina. Koska miehet kokevat naiselliset piirteet niin häpeällisinä, pyrkivät he myös tukahduttamaan ne kaikin mahdollisin keinoin ja siten myös kaventavat omaa persoonallisuuttaan ollakseen maskuliinisia. Miehisyydessä pahin loukkaus nähdäänkin olevan homo tai likkamainen. (Pietilä 2003, 57.)
Miesten ego on rakentunut kaikkeen maskuuliinisuuteen ja äijämäisyyteen. Äijjämäisiä toimintamalleja tarjotaan jatkuvasti myös mediasta. Joillekin maskuliinisuus on niin tärkeä asia, että miehet voivat jopa tarkoituksen mukaisesti vältellä kaikkea, mitä liittyy naisellisuuteen. Myös omaa toimintaa, jopa sovinistista käytöstä, voidaan selittää sillä, että olen mies. Mutta se ei kuitenkaan ole mikään selitys vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Se, että on mies tai miehinen, ei ole selitys millekään epäkunnoittavalle teolle toisia kohtaan.
Naiset sen sijaan eivät ole kasvaneet siihen, että he uskaltaisivat uskoa ja luottaa itseensä ja että he näkisivät oman itsensä, naiseuden yhtä arvostettuna ja tärkeänä kuin mieheyden. Mutta toisaalta, ovatko nämä ominaisuudet, jotka liitetään miehisyyteen ja naisellisuuteen, todella seurauksia siitä, että on mies tai nainen? Vai voisiko kenties olla, että nainen voisi olla miehekäs samalla kun on nainen, tai että mies voisi olla naisellinen olemalla silti mies?
Käsitys miehen ja naisen rooleista ovat hyvin perinteisiä. Vaikka elämme jo tasa-arvon aikaa, niin siltikään emme ole vielä päässeet eroon näistä jaottelevista naisen ja miehen rooleista sekä asemasta. Jokaisella pojalla ja tytöllä on oikeus valita, ottavatko he vastaan heille tarjottuja rooleja. (Pietilä 2003, 54-55.) Jokaisen meistä tulisi voida kasvaa ilman ulkoisia paineita ja odotuksia ja valita itselleen sopivia malleja ja vaihtoehtoja.
Tasa-arvo voidaan nähdä tajuna omasta arvostaan ihmisenä ja persoonallisuutena niiden lahjojen ja edellytysten pohjalta, jotka on synnyinlahjana saanut. Tällöin ei esim. naisen tarvitse tukahduttaa itsessään maskuliinisia piirteitä, vaan hän voi kehittää niitä oman persoonallisuutensa tasapainoisen kehityksen puitteissa. (Pietilä 2003, 58.) Tällöin nainen voi kehittä itsessään sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä sen mukaan, mitkä hän kokee itselleen luonteviksi. Eikä miestenkään tarvitse pakoilla ja hävetä omia naisellisia piirteitään. Miehen akkamaisuus ei ole silloin heikkous, vaan pikemminkin rohkeutta olla oma itsensä ilman, että sitä pyrkii tukahduttamaan tai poistamaan omasta itsestään.
Kuitenkin jokaisessa ihmisessä on maskuuliininen ja feminiininen puoli. Niiden osuus ihmisissä vain jakautuu ja ilmenee eri tavalla. Voi olla, että joskus naisella on enemmän munaa kuin miehellä. Eikä se ole mikään ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. Voihan jostain miehestä löytyä oikea kodin hengetär.
Lähde:
Pietilä, H. 2003. Mikä meitä yhdistää: Ihmisyys ja
perusarvot. Juva: PS-kustannus
20120504
Paskan puhuminen
Paskan puhumisella voidaan tarkoittaa paskan jauhamista, jolloin yleensä puhutaan asioista ja kehitellään niistä mitä erikoisempia ideoita ja ajatuksia. Tällöin käsittellyn alla ei ole mitään merkittävän tärkeää eikä keskustelu sinällään johda mihinkään kehittävään tai anna uutta tietoa aiheesta. Tätä voisi kuvailla myös lämpimikseen puhumisena.
Paskan puhuminen voi myös tarkoittaa paskan puhumista toisista ihmisistä. Tällöin paskan puhuminen on puhumista toisista ihmisistä negatiiviseen sävyyn jollekin toiselle, kun tämä keskustelun aiheena oleva ihminen ei ole paikalla. Paskan puhuminen on eräällä tapaa juoruamista ja toisen ihmisen mustamaalaamista. Tässä yhtyedessä paskan puhuminen on nimeltään myös pahan puhuminen.
Haluankin nyt tarkentua tähän osioon, jossa paskan puhumisella tarkoitetaan pahan puhumisena toisesta ihmisestä. Raja siinä, mikä on paskan puhumista, ei välttämättä ole täysin selkeä. Avaankin tätä käsitettä seuraavaksi.
Paskan puhumista ei ole se, jos joku ihminen ilmaisee oman mielipiteensä tai henkilökohtaisen kokemuksensa jostakin ihmisestä. Tällöin, jos joku kokee toisen ihmisen epämiellyttäväksi tai ei pidä siitä, miten tämä ihminen toimii ja tuo nämä ajatuksensa julki, ei ole paskan puhumista. Näen tämän pikemminkin oman mielipiteen ja kokemuksen julki tuomisena, joka kuuluu sanan- ja mielipiteenvapauteen. Ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja ihmiset kokevat toiset ihmiset subjektiivisesti ja oman kokemusmaailmansa mukaan.
Sen sijaan, jos toisesta ihmisestä puhutaan siihen tyyliin, että hänestä levitetään negatiivista "tietoa", on se kyseisen henkilön mustamaalaamista ja siten paskan puhumista. Jos toisesta ihmisestä levitetään totuutena jotain tietoa, joka on kuitenkin taas jonkun toisen ihmisen subjektiivinen käsitys tästä, on paskan puhumista. Toisaalta, jos asia kuitenkin olisi täysin totta ja todistettu, ei se silloin enää välttämättä ole paskan puhumista. Koenkin, että paskan puhumiseen kuuluu olennaisena tekijänä tämä toisen ihmisen mustamaalaaminen ja tämän maineen pilaaminen tai sen värittäminen kielteiseen sävyyn.
Toisista paskan puhumiseen voi liittyä myös tämän paskan puhujan oman maineen ja egon kohoaminen. Kun henkilö puhuu toisesta pahaa ja tekee tästä huonon ihmisen, nostaa hän siten omaa asemaansa ja tuo esille omaa paremmuuttaan. "Kun tuo toinen on tuollainen, minä sen sijaan en." Toimintana tämä on hyvin itsekeskeistä, ilkeää ja jopa narsistista.
Usein paskan puhumiseen johdattelee kateus toista ihmistä kohtaan. Kun ihminen ei kestä, että joku toinen ihminen on parempi jossain, päättää hän ruveta paskan puhujaksi ja levittää tästä henkilöstä negatiivista kuvaa muille. Paskan puhuminen on ennen kaikkea lapsellista. Tällaisen yksilön henkinen kehitys ja moraali ovat heikkoja eikä hänellä itsellään luultavasti ole kovinkaan hyvää itsetuntoa.
Yksilö, jolla on hyvä itsetunto sekä kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, ei koe itsellään olevan syytä paskan puhumiseen. Hänellä ei ole tarvetta vertailla itseään muihin eikä hänen itsetuntonsa ja kokemus omasta itsestään ole riippuvainen muista ihmisistä. Tällainen yksilö ei kerjää hyväksyntää muilta ihmisiltä. Hän itse tietää, mitä hän on.
Paskan puhujilla sen sijaan on vielä paljon opittavaa ja kehittymisen varaa, jos he vain itse sen näkisivät.
Paskan puhuminen voi myös tarkoittaa paskan puhumista toisista ihmisistä. Tällöin paskan puhuminen on puhumista toisista ihmisistä negatiiviseen sävyyn jollekin toiselle, kun tämä keskustelun aiheena oleva ihminen ei ole paikalla. Paskan puhuminen on eräällä tapaa juoruamista ja toisen ihmisen mustamaalaamista. Tässä yhtyedessä paskan puhuminen on nimeltään myös pahan puhuminen.
Haluankin nyt tarkentua tähän osioon, jossa paskan puhumisella tarkoitetaan pahan puhumisena toisesta ihmisestä. Raja siinä, mikä on paskan puhumista, ei välttämättä ole täysin selkeä. Avaankin tätä käsitettä seuraavaksi.
Paskan puhumista ei ole se, jos joku ihminen ilmaisee oman mielipiteensä tai henkilökohtaisen kokemuksensa jostakin ihmisestä. Tällöin, jos joku kokee toisen ihmisen epämiellyttäväksi tai ei pidä siitä, miten tämä ihminen toimii ja tuo nämä ajatuksensa julki, ei ole paskan puhumista. Näen tämän pikemminkin oman mielipiteen ja kokemuksen julki tuomisena, joka kuuluu sanan- ja mielipiteenvapauteen. Ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja ihmiset kokevat toiset ihmiset subjektiivisesti ja oman kokemusmaailmansa mukaan.
Sen sijaan, jos toisesta ihmisestä puhutaan siihen tyyliin, että hänestä levitetään negatiivista "tietoa", on se kyseisen henkilön mustamaalaamista ja siten paskan puhumista. Jos toisesta ihmisestä levitetään totuutena jotain tietoa, joka on kuitenkin taas jonkun toisen ihmisen subjektiivinen käsitys tästä, on paskan puhumista. Toisaalta, jos asia kuitenkin olisi täysin totta ja todistettu, ei se silloin enää välttämättä ole paskan puhumista. Koenkin, että paskan puhumiseen kuuluu olennaisena tekijänä tämä toisen ihmisen mustamaalaaminen ja tämän maineen pilaaminen tai sen värittäminen kielteiseen sävyyn.
Toisista paskan puhumiseen voi liittyä myös tämän paskan puhujan oman maineen ja egon kohoaminen. Kun henkilö puhuu toisesta pahaa ja tekee tästä huonon ihmisen, nostaa hän siten omaa asemaansa ja tuo esille omaa paremmuuttaan. "Kun tuo toinen on tuollainen, minä sen sijaan en." Toimintana tämä on hyvin itsekeskeistä, ilkeää ja jopa narsistista.
Usein paskan puhumiseen johdattelee kateus toista ihmistä kohtaan. Kun ihminen ei kestä, että joku toinen ihminen on parempi jossain, päättää hän ruveta paskan puhujaksi ja levittää tästä henkilöstä negatiivista kuvaa muille. Paskan puhuminen on ennen kaikkea lapsellista. Tällaisen yksilön henkinen kehitys ja moraali ovat heikkoja eikä hänellä itsellään luultavasti ole kovinkaan hyvää itsetuntoa.
Yksilö, jolla on hyvä itsetunto sekä kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, ei koe itsellään olevan syytä paskan puhumiseen. Hänellä ei ole tarvetta vertailla itseään muihin eikä hänen itsetuntonsa ja kokemus omasta itsestään ole riippuvainen muista ihmisistä. Tällainen yksilö ei kerjää hyväksyntää muilta ihmisiltä. Hän itse tietää, mitä hän on.
Paskan puhujilla sen sijaan on vielä paljon opittavaa ja kehittymisen varaa, jos he vain itse sen näkisivät.
20120412
Teekupit, makrokuvaus
Tässä on taas perinnöksi saatu savinen teeastiasto, joka pitää ehdottomasti säilyttää. Kotoisin jostain Keski-Euroopasta, en muista mistä. Käsin maalattua keramiikkaa ja nämäkin luultavasti jostain 1900-luvun alkupuoliskolta tai vastaavaa.
PS: Ja kyllä, kahva oli todella mielenkiintoinen.
PS: Ja kyllä, kahva oli todella mielenkiintoinen.
Iso ukin pirtupullo
Kyllä, tässä on nyt minulle periytynyt iso ukin pirtupullo. Alunperin siinä on tosin ollut jotain muuta, kuten pullossa lukee, mutta onpahan säilynyt ehjänä aina näihin päiviin asti. Hän eli nimittäin 1900-luvun alkupuolella.
20120318
20120313
Norjalainen murtomaahiihtäjä
Tuossa on linkki hienoon videoon. Oikeaa laatu kamaa. Ei mitään turhia repliikkejä. Enemmän hommaa tehty kuvakulmilla, äänähdyksillä ja materiaalin leukkauksilla ja tietysti itse asialla! Piti vartavasten ottaa talteen. Heh.
Aakkoset
A niin kuin Apina
B niin kuin Banaani
C niin kuin C-kasetti
D niin kuin Dille
E niin kuin Erkki
F niin kuin Fallout
G niin kuin Gay (iloinen)
H niin kuin Härski
I niin kuin Ironia
J niin kuin Jeesus
K niin kuin Kaakao
L niin kuin Läski
M niin kuin Mummo
N niin kuin Naamakala
O niin kuin Orava
P niin kuin Paska tai Perse
Q niin kuin Quasimodo
R niin kuin Ripuli
S niin kuin Sarkasmi
T niin kuin Teräsmies
U niin kuin Ukulele
V niin kuin Venäjä
W niin kuin Wc
X niin kuin Xylitol
Y niin kuin Ympäripyöreä
Z niin kuin Zorro
Å niin kuin Å?
Ä niin kuin Äkkikuolema
Ö niin kuin Örvelö
(Siinä mitä tällä kertaa tuli mieleen.)
B niin kuin Banaani
C niin kuin C-kasetti
D niin kuin Dille
E niin kuin Erkki
F niin kuin Fallout
G niin kuin Gay (iloinen)
H niin kuin Härski
I niin kuin Ironia
J niin kuin Jeesus
K niin kuin Kaakao
L niin kuin Läski
M niin kuin Mummo
N niin kuin Naamakala
O niin kuin Orava
P niin kuin Paska tai Perse
Q niin kuin Quasimodo
R niin kuin Ripuli
S niin kuin Sarkasmi
T niin kuin Teräsmies
U niin kuin Ukulele
V niin kuin Venäjä
W niin kuin Wc
X niin kuin Xylitol
Y niin kuin Ympäripyöreä
Z niin kuin Zorro
Å niin kuin Å?
Ä niin kuin Äkkikuolema
Ö niin kuin Örvelö
(Siinä mitä tällä kertaa tuli mieleen.)
20120301
Pieni tyttö
Oli kaunis talvipäivä ja maa oli valkoisena lumesta. Jouluun
oli enää muutamia päiviä aikaa ja se näkyi iloisena odotuksena. Voi niitä
kaikkia ihania koristeita, ruokia ja lahjoja joita joulu toi tullessaan!
Joulutontutkin ovat päässeet taas ulos laatikoistaan. Joulupukki ja muori
kulkevat aina mukana. On taas niin hauskaa kun niihin on saanut koskea viimeksi
vuosi sitten.
Lumileikit ulkona olivat kaikista parhaita. Oli suvilunta ja
lumesta sai tehtyä lumiukkoja ja lumilinnoja. Rakensimme lumilinnan sitä
varten, että voisimme vakoilla tonttuja. Kaikkihan tiesivät, että tontut
tarkkailivat lapsia etenkin joulukuussa. Kilttinä vai tuhmana, ja joulupukki
tuo lahjoja vain kilteille lapsille. Myös meidän omat tontut pääsivät mukaan
ulos leikkeihin.
Kirjeet joulupukille oli kirjoitettu jo aikoja sitten.
Innolla odotimme, milloin tontut käyvät hakemassa kirjeet. Oli ehdottoman tärkeää,
että joulupukki saa kirjeet ajoissa. Eihän hän muuten tietäisi, mitä toivomme
lahjaksi. Minä en toivonut paljonkaan. Toivoin muutamat parit uusia sukkia ja
uusia alushousuja. Suurin toiveeni oli joulurauha. Onneksi veli auttoi
kirjoittamisessa.
Tuona kauniina talvipäivänä perhe lähti käymään keskustassa
tekemään viimeisiä jouluostoksiaan. Oli vielä yhtä sun toista hankittavaa.
Ostettiin ruokaa ja jotain sellaista mitä ei saanut nähdä. Kaupat olivat täynnä
kiireisiä ihmisiä ja kaikki hyllyt olivat täynnä tavaraa. Oli niin paljon
kaikkea nähtävää. Välillä ei edes muista kaikkea mitä on päässyt näkemään.
Onneksi muut huolehtivat siitä, ettei pääse unohtumaan minnekään.
Lopuksi äiti lähtee hoitamaan vielä jotain asioita ja isä
jää lasten kanssa yhdessä kauppoihin. Vielä mennään yhteen kauppaan, jossa ei
olla käyty. Ajamme autolla pihaan ja nousemme ulos autosta. Pihalla kävelee
paljon isoja ihmisiä. On tärkeää pysyä isän perässä. Auton ovet laitetaan
lukkoon ja kävelemme pihan poikki liikkeen luokse.
Kaupassa on paljon pulloja. Ei oikeastaan mitään muuta kuin
pulloja. Kun he pääsevät sisälle kauppaan isä sanoo, että saatte kumpikin
valita täältä isälle joulujuoman. Kumpikin yhden. Isoveli lähtee kiertelemään
ympäri kauppaa ja ihastelee erikoisen näköisiä pulloja. En ole koskaan nähnyt
tuon näköistä pulloa!
Pieni tyttö alkaa ahdistua tilanteesta. Miten voi valita
näistä kaikista pulloista? Tyttö katselee pulloja, mutta ei ymmärrä ollenkaan
mitä niissä on, koska hän ei osaa vielä lukea. Hän osaa joitakin kirjaimia ja
numeroita. Hän löytää hyllyn, jossa pullot ovat pienempiä. Tyttö tuntee
edelleen, ettei hän osaa valita oikein.
Tyttö kysyy, mistä tietää paljonko pullossa on alkoholia?
Hänelle vastataan, että tuo pieni luku tuossa ilmoittaa paljon pullossa on
alkoholia. Mitä suurempi luku on, sitä suurempi määrä pullossa on alkoholia.
Voit myös katsella muita hyllyjä kuin pelkästään tätä. Tässä kaupassa on paljon
hyllyjä.
Tyttö alkaa katsella pulloja uudelleen. Olikohan se tuo luku
tuossa? Voi kun näissä pulloissa on niin paljon lukuja. Jos se luku oli suuri,
oli pullossa vähän vai paljon alkoholia? Tyttö pääsi jo unohtamaan, mitä se
luku tarkoitti ja mikä luku oli se oikea. Tyttö ei osaa päättää. Hän haluaisi
valita oikein.
Tyttö ahdistuu yhä enemmän tilanteesta eikä osaa tehdä
mitään. Hän haluaisi kysyä uudelleen, mutta ei jotenkin kehtaa. Hän katselee
pulloja ja tuntee itsensä avuttomaksi. Katseleminen tuntuu niin turhalta. Jokin
pulloista on kuitenkin valittava. Kun vain tietäisi enemmän.
Veli on jo löytänyt pullon. Pullo on lyhdyn muotoinen ja sen
sisällä on iso sitruuna. Isäkin pitää pulloa erikoisen näköisenä. Ilmeisesti
sitruuna on kasvatettu pullon sisään. Pullo on ollut valmis ja oksa on laitettu
sen sisään, jolloin sitruuna on saanut vapaasti kasvaa pullon sisään. Valmiina
oksa on katkaistu sitruunasta. Todella erikoista.
Joko olet valinnut oman pullosi? Tyttö ei osaa vieläkään
päättää, hän ei tiedä mitä hänen tulisi valita. Tyttö osoittaa yhtä pienen
näköistä pulloa siltä hyllyltä, jonka luona hän on seisomasa. Tuonko sinä olet
valinnut? Tyttö nyökkää vaisusti. Pullo on ruskea. Tyttö ei tiedä pullosta
mitään, mutta toivoo, ettei olisi valinnut huonosti.
Isä ottaa pullon hyllystä ja katselee sitä. Onpas tämä
vahvaa juomaa! Paljon vahvempaa kuin tuo mitä veljesi valitsi. Isä vaikuttaa
iloiselta asiasta ja yrittää rohkaista tyttöä. Veli katselee myös tilannetta.
Hän varmaan toivoo, ettei olisi itse valinnut huonompaa. On tärkeää, että isä
on tyytyväinen valintaan.
Tytön pää painuu alaspäin. Hän olisi niin kovasti halunnut
valita oikein.
20120214
Käännös runosta
" Roses are gay, violets are gayer, fuck your poem and listen to slayer"
- Ruusut on iloisia, orvokit ovat iloisempia, nussi runosi ja kuuntele teurastajaa.
- Ruusut on iloisia, orvokit ovat iloisempia, nussi runosi ja kuuntele teurastajaa.
Rakkaus antaa siivet
Rakkaus antaa siivet.
Varo lentämistä!
Sydämien täytteistä ystävänpäivää 14.2.2012!
20120209
Rakkauden syvällinen luonne
Rakkaus voidaan Platonin mukaan jakaa kolmeen osaan: Eros, philia ja agape. Eros on eroottista, intohimoista ja seksuaalista rakkautta puolisoaan kohtaan. Philia on veljellistä rakkautta, iloa tuottavaa rakkautta ystävien ja kumppanusten välillä. Agape on jumalallinen rakkaus, epäitsekästä rakkautta toista ihmistä kohtaan.
Todellinen rakkaus, eli Agape, on sellaista, mikä ei ole riippuvainen siitä, mitä rakkauden kohde tuntee häntä kohtaan. Ei ole väliä sillä, saako hän vastarakkautta. Tällöin henkilö rakastaa toista tämän itsensä vuoksi eikä odota saavansa mitään vastineeksi. Koska jos oletamme saavamme rakkautemme vastineeksi jotain takaisin, on rakkauden takana itsekeskeisiä lähtökohtia. Miksi rakastaa jos ei saa vastarakkautta? Rakkaus on jotain ainutlaatuisen rakastamista toisessa ihmisessä. Meillä jokaisella ihmisellä on oma olemuksemme, joka on osana koko ihmiskuntaa.
On luontaista odottaa rakkautensa vastineeksi myös vastarakkautta. Mutta jos toinen ihminen ei rakasta häntä, ei sen tulisi kuitenkaan vähentää tämän toisen rakkauden määrää. Silloin se ei ole todellista, jos se on riippuvainen muista tekijöistä. Osoittamalla rakkauttaan ei ihmisen tulisi miettiä siitä saamaansa hyötyä. Rakkaus ei odota mitään vastapalvelusta. Rakkaudessa asuu kunnioitus toista ihmistä kohtaan, joka osaa olla tunkeilematta. Se, että voi vapaasti ilmaista rakkauttaan toista kohtaan, on vapautta ja todellista rohkeutta.
Rakkautensa ilmaiseminen asettaa ihmisen haavoittuvaan ja herkkään asemaan. Rakkauden tunnustamisen yhteydessä on se riski, että tuleekin torjutuksi tai joutuu kenties jopa naurun alaiseksi. Ihmisten tulisi voittaa nämä pelkonsa, olla elävä ihminen.
Pelot ohjaavat meitä olematta tekemästä ja tunnustamasta asioita, jotka ovat meidän herkkää sisintämme. Peittämällä tunteensa ja ajatuksensa ihminen suojelee itseään, mutta ihminen ei voi silloin elää täysin vapaasti. Kulttuuriset normit ohjaavat meitä kuin myös muiden ihmisten reaktiot. Me elämme jotain valmista kaavaa. Ihmisten tulisi voittaa omat pelkonsa ja uskaltaa tuoda esille oma sisimpänsä, ikuisesti kauniin olemuksensa. Näkemällä tämän toisen ihmisen ikuisesti kauniin olemuksen, rakastuu häneen. Ei siihen mitä hän tekee tai sanoo, vaan siihen, mitä ihminen on todelliselta olemukseltaan.
Meidän pitäisi elää omaa elämäämme, eikä sen mukaan, miten meidän tulisi elää. Se, että uskaltaisi kertoa jotain syvää omasta sisimmästään, on kaunis ja äärimmäisen epäitsekäs teko. Se on puhdasta ja aitoa, todellista rakkautta.
Todellinen rakkaus, eli Agape, on sellaista, mikä ei ole riippuvainen siitä, mitä rakkauden kohde tuntee häntä kohtaan. Ei ole väliä sillä, saako hän vastarakkautta. Tällöin henkilö rakastaa toista tämän itsensä vuoksi eikä odota saavansa mitään vastineeksi. Koska jos oletamme saavamme rakkautemme vastineeksi jotain takaisin, on rakkauden takana itsekeskeisiä lähtökohtia. Miksi rakastaa jos ei saa vastarakkautta? Rakkaus on jotain ainutlaatuisen rakastamista toisessa ihmisessä. Meillä jokaisella ihmisellä on oma olemuksemme, joka on osana koko ihmiskuntaa.
On luontaista odottaa rakkautensa vastineeksi myös vastarakkautta. Mutta jos toinen ihminen ei rakasta häntä, ei sen tulisi kuitenkaan vähentää tämän toisen rakkauden määrää. Silloin se ei ole todellista, jos se on riippuvainen muista tekijöistä. Osoittamalla rakkauttaan ei ihmisen tulisi miettiä siitä saamaansa hyötyä. Rakkaus ei odota mitään vastapalvelusta. Rakkaudessa asuu kunnioitus toista ihmistä kohtaan, joka osaa olla tunkeilematta. Se, että voi vapaasti ilmaista rakkauttaan toista kohtaan, on vapautta ja todellista rohkeutta.
Rakkautensa ilmaiseminen asettaa ihmisen haavoittuvaan ja herkkään asemaan. Rakkauden tunnustamisen yhteydessä on se riski, että tuleekin torjutuksi tai joutuu kenties jopa naurun alaiseksi. Ihmisten tulisi voittaa nämä pelkonsa, olla elävä ihminen.
Pelot ohjaavat meitä olematta tekemästä ja tunnustamasta asioita, jotka ovat meidän herkkää sisintämme. Peittämällä tunteensa ja ajatuksensa ihminen suojelee itseään, mutta ihminen ei voi silloin elää täysin vapaasti. Kulttuuriset normit ohjaavat meitä kuin myös muiden ihmisten reaktiot. Me elämme jotain valmista kaavaa. Ihmisten tulisi voittaa omat pelkonsa ja uskaltaa tuoda esille oma sisimpänsä, ikuisesti kauniin olemuksensa. Näkemällä tämän toisen ihmisen ikuisesti kauniin olemuksen, rakastuu häneen. Ei siihen mitä hän tekee tai sanoo, vaan siihen, mitä ihminen on todelliselta olemukseltaan.
Meidän pitäisi elää omaa elämäämme, eikä sen mukaan, miten meidän tulisi elää. Se, että uskaltaisi kertoa jotain syvää omasta sisimmästään, on kaunis ja äärimmäisen epäitsekäs teko. Se on puhdasta ja aitoa, todellista rakkautta.
20120208
Kenkät
Taidelasia
Sokerikko ja kermakko Nuutajärven lasia Heikki Orvoralta Miranda sarjaa. Löytyy myös värittömänä.
Jokaisella on mahdollisuus onnistua
Itse uskon, että jokaisella parisuhteella on mahdollisuus onnistua, jos molemmat osapuolet todella haluavat sitä. Kyse on tahdosta, että jaksaa ja haluaa tehdä töitä parisuhteensa eteen. Molempien tulee olla sitoutuneita siihen täydellä sydämmellä. Parisuhde ei suinkaan tarkoita sitä, että tulisi luopua omasta ajasta, harrastuksista ja ystävistä. Kyse on enemmänkin oman rakkauselämän sitomisesta toiseen ihmiseen.
Kuitenkaan ihmiset eivät nykyisin pysy kovinkaan pitkään samassa suhteessa. Uuden kumppanin hankkiminen on aina helppo ratkaisu. Jotta aiempi parisuhde toimisi ja kantaisi hedelmää, osapuolten tulisi antaa aikaa toisilleen, olla kärsivällisiä ja olla oikeasti kiinnostuneita toisesta osapuolesta. Uudessa suhteessa on aina uusi ihana ihastumisen tunne ja se voima vie suhdetta eteenpäin oman aikansa. Kun pelkkä ihastus jossain vaihessa hiipuu ja parisuhteessa tulisi lisätä omaa panostustaan, usein valitaan helppo, luovuttajan vaihtoehto: ero.
Itse parisuhteen rakenne ei parin vaihdoksesta muutu, vain se, ketkä ja millaiset ihmiset siinä ovat osallisina. Jatkuva parin vaihtaminen toistaa vain samaa kaavaa. Sanotaan, että monet suhteet antavat kokemusta. Kuitenkin lyhyessä suhteessa toinen opitaan tuntemaan vasta hyvin pinnallisesti. Todellinen syvä tunteminen saavutetaan pitkän yhdessä olon jälkeen.
Minulle itselleni on usein sanottu, että "ei se vaihtamalla parane, vaan pitämällä". Tämä lause on hyvin totta. Mitä kauemmin on tuntenut oman kumppaninsa, sen paremmin tietää, mistä toinen tykkää ja mistä taas ei. Suhteen osapuolet löytävät myös asioita, jotka molemmat kokevat iloa tuottaviksi. Kommunikointi on paljon vapaampaa ja kumppaneiden välillä vallitsee luottamus, rehellisyys ja turvallisuus. Osapuolet myös kasvavat ihmisinä, he opettavat toinen toisiaan. Parisuhteessa pyritään aina tuomaan itsestä ne parhaat puolet esille ja kehittymään omassa itseydessä paremmaksi.
Mikään parisuhde ei tule onnistumaan, jos osapuolet eivät ole valmiita antaman siihen itsestään jotain. Parisuhteessa ollaan aina sidoksissa myös toiseen ihmiseen ja vastuussa tälle omasta toiminnastaan. Se, mitä ihminen tekee omassa elämässään, vaikuttaa myös toiseen osapuoleen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Pettäminen on kaikista pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä. Mikään muu ei loukkaa toista enempää kuin se, että toinen osapuoli antaakin itsensä jollekin toiselle vaikka he olisivatkin sitoutuneet toisiinsa. Se, että pettää toista, kertoo siitä ettei arvosta parisuhteen toista osapuolta. Ihminen toimii omien mielihalujensa mukaan ajattelematta, miltä hänen tekonsa tuntuu toisesta. Ihminen on itse valinnyt tässä tilanteessa, miten hän toimii, jolloin pettäminen on tietoinen valinta. Henkilön arvot ja moraali ovat hyvin itsekeskeisiä, aivan kuin heiltä puuttuisi empatiakyvyt.
Pettäminen ei koskaan ole petetyn osapuolen vika. Pettäminen voi pahimmassa tapauksessa repiä ihmisen täysin kappaleiksi, elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Kuitenkin sellaisessa tilanteessa on hyvä muistaa, että parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Vaikka itse ei olisi toiminut väärin, voi toinen osapuoli niin tehdä. Ihmisillä on vapaus valita, mutta on aina väärin, että joku toinen saa kärsiä toisen ihmisen valinnoista. Pettäjä ei yleensä kanna minkäänlaista vastuuta teoistaan tai siitä, mitä hän aiheuttaa petetylle. Pettäjä jatkaa elämäänsä ja jättää jälkeensä rikkinäisen ihmisen kokematta minkäänlaisia omantunnontuskia.
Sen sijaan yhdenillanjutuissa tai irtosuhteessa ei ole niin suurta riskiä tulla loukatuksi, koska ei ole lupausta siitä, että pitäisi ottaa toinen ihminen huomioon. Tällöin seksi on tosin täysin lihallista, hauskanpitoa ja omien himojen tyydyttämistä. Mutta onko kuitenkaan hyväksyttävää käyttää toista ihmistä omien himojen tyydyttämiseen? Irtosuhteessa ei ole minkäänlaista tunnesidettä ja kyse on pelkästä toisen ihmisen käyttämisestä, molempien suostumuksella. Irtosuhteessa seksin laatu ei ole niin hyvää, kuin mitä se parisuhteessa voi olla. Ja yhtälailla yhdenillanjutuissa tulet seksin jälkeen aina jätetyksi. Tällaisessa tilanteessa ihminen on vain jo orientoitunut eroon eikä odota suhteelta mitään muuta seksin lisäksi.
Yhdenillanjutut ovat tekona myös välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Seksissä ihminen antaa aina itsestään jotain toiselle ihmisille. Ja juuri seksin aikana, ihminen on hyvin haavoittuvainen. Ihminen on täysin paljas, myös henkisesti. Jotta ihminen voi antautua täysin seksin nautintoon, hänen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, rakastetuksi. Kun voi luottaa toiseen ihmiseen täysin voi antaa itsestään esille täysin uusia puolia, jotka ovat osapuolten yhteisiä salaisuuksia.
Mielestäni seksin tulisi olla osa parisuhdetta. Se on yksi tapa, jolla voi osoittaa toiselle ihmiselle omia tuntemuksiaan ja kiintymystään toiselle. Seksi antaa molemmille mielihyvää, joka lisää heidän hyvänolontunnettaan juuri tämän ihmisen kanssa. Kun toisen ihmisen tuntee, tietää mistä tämä tykkää ja myös haluaa tehdä sellaisia asioita, joista toinen osapuoli nauttii. Ihannetilanteessa vain yksi ihminen maailmassa tietää, miltä joku toinen ihminen tuntuu.
Seksuaalisuus on osa ihmisten elämää, mutta tarvitseeko sitä kuitenkaan jakaa ihan kenen tahansa tuntemattoman ihmisen kanssa? Onko seksi oikeasti niin tärkeää, että se määrää kaiken sen, miten ihminen toimii ja ajattelee? Kuin seksi olisi jokin suuri voima, joka ohjaa ihmistä teoista tekoon. Ihminen on kyvykäs hallitsemaan omia himojaan, jos hän vain niin haluaa.
Maailma on täynnä ihania ihmisiä, mutta miksi heitä kaikkia tulisi himoita lihallisesti. Jos tapaat hauskan, viehättävän ja fiksun ihmisen, voi hänen kanssaan olla ystävä sukupuoleen katsomatta. Tällöin voimme nauttia erilaisten ihmisten seurasta ja saada heidät osaksi omaa elämäämme rikkautena.
Ihminen voi itse valita, miten hän toimii. Ihminen voi itse päättää, millainen hän on tai mitä hän on. Ihmisen tulisi juuri tämän ominaisuuden ansiosta olla jotain enemmän kuin eläin. Ihmisillä on arvoja, moraali ja vapaatahto. Vaikka muut ihmiset toimisivat ympärillämme typerästi, se ei tarkoita, että meidän itse tulisi toimia heidän kaltaisesti. Voimme olla sitä, mitä itse haluamme.
Rakkaus ei ole vain unelmaa vaan täysin todellinen asia. Rakkaus on leimautumista toiseen ihmiseen. Tällöin toisesta ihmisesta näkee vain ne kaikki hyvät puolet ja kaikki huonot puolet tuntuvat niiden rinnalla hyvin vähäpätöisiltä. Rakastamansa henkilön eteen on valmis tekemään uhrauksia. Rakastuneena ei näe muita vaihtoehtoja ympärillään. On olemassa vain tuo yksi ja ainut. Rakkaus on ihmiskunnan siunaus. Voima, joka kantaa tulevaisuuteen. Rakkaus on asia, johon kannattaa uskoa. Eihän maailmassa ole muuten mitään toivoa. Ja nykyaikana toivoa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
(Luettu 7.2.2012 http://www.utuonline.fi/sisalto/artikkeli/rakkaus_on_kemiaa.html)
Kuitenkaan ihmiset eivät nykyisin pysy kovinkaan pitkään samassa suhteessa. Uuden kumppanin hankkiminen on aina helppo ratkaisu. Jotta aiempi parisuhde toimisi ja kantaisi hedelmää, osapuolten tulisi antaa aikaa toisilleen, olla kärsivällisiä ja olla oikeasti kiinnostuneita toisesta osapuolesta. Uudessa suhteessa on aina uusi ihana ihastumisen tunne ja se voima vie suhdetta eteenpäin oman aikansa. Kun pelkkä ihastus jossain vaihessa hiipuu ja parisuhteessa tulisi lisätä omaa panostustaan, usein valitaan helppo, luovuttajan vaihtoehto: ero.
Itse parisuhteen rakenne ei parin vaihdoksesta muutu, vain se, ketkä ja millaiset ihmiset siinä ovat osallisina. Jatkuva parin vaihtaminen toistaa vain samaa kaavaa. Sanotaan, että monet suhteet antavat kokemusta. Kuitenkin lyhyessä suhteessa toinen opitaan tuntemaan vasta hyvin pinnallisesti. Todellinen syvä tunteminen saavutetaan pitkän yhdessä olon jälkeen.
Minulle itselleni on usein sanottu, että "ei se vaihtamalla parane, vaan pitämällä". Tämä lause on hyvin totta. Mitä kauemmin on tuntenut oman kumppaninsa, sen paremmin tietää, mistä toinen tykkää ja mistä taas ei. Suhteen osapuolet löytävät myös asioita, jotka molemmat kokevat iloa tuottaviksi. Kommunikointi on paljon vapaampaa ja kumppaneiden välillä vallitsee luottamus, rehellisyys ja turvallisuus. Osapuolet myös kasvavat ihmisinä, he opettavat toinen toisiaan. Parisuhteessa pyritään aina tuomaan itsestä ne parhaat puolet esille ja kehittymään omassa itseydessä paremmaksi.
Mikään parisuhde ei tule onnistumaan, jos osapuolet eivät ole valmiita antaman siihen itsestään jotain. Parisuhteessa ollaan aina sidoksissa myös toiseen ihmiseen ja vastuussa tälle omasta toiminnastaan. Se, mitä ihminen tekee omassa elämässään, vaikuttaa myös toiseen osapuoleen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Pettäminen on kaikista pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä. Mikään muu ei loukkaa toista enempää kuin se, että toinen osapuoli antaakin itsensä jollekin toiselle vaikka he olisivatkin sitoutuneet toisiinsa. Se, että pettää toista, kertoo siitä ettei arvosta parisuhteen toista osapuolta. Ihminen toimii omien mielihalujensa mukaan ajattelematta, miltä hänen tekonsa tuntuu toisesta. Ihminen on itse valinnyt tässä tilanteessa, miten hän toimii, jolloin pettäminen on tietoinen valinta. Henkilön arvot ja moraali ovat hyvin itsekeskeisiä, aivan kuin heiltä puuttuisi empatiakyvyt.
Pettäminen ei koskaan ole petetyn osapuolen vika. Pettäminen voi pahimmassa tapauksessa repiä ihmisen täysin kappaleiksi, elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Kuitenkin sellaisessa tilanteessa on hyvä muistaa, että parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Vaikka itse ei olisi toiminut väärin, voi toinen osapuoli niin tehdä. Ihmisillä on vapaus valita, mutta on aina väärin, että joku toinen saa kärsiä toisen ihmisen valinnoista. Pettäjä ei yleensä kanna minkäänlaista vastuuta teoistaan tai siitä, mitä hän aiheuttaa petetylle. Pettäjä jatkaa elämäänsä ja jättää jälkeensä rikkinäisen ihmisen kokematta minkäänlaisia omantunnontuskia.
Sen sijaan yhdenillanjutuissa tai irtosuhteessa ei ole niin suurta riskiä tulla loukatuksi, koska ei ole lupausta siitä, että pitäisi ottaa toinen ihminen huomioon. Tällöin seksi on tosin täysin lihallista, hauskanpitoa ja omien himojen tyydyttämistä. Mutta onko kuitenkaan hyväksyttävää käyttää toista ihmistä omien himojen tyydyttämiseen? Irtosuhteessa ei ole minkäänlaista tunnesidettä ja kyse on pelkästä toisen ihmisen käyttämisestä, molempien suostumuksella. Irtosuhteessa seksin laatu ei ole niin hyvää, kuin mitä se parisuhteessa voi olla. Ja yhtälailla yhdenillanjutuissa tulet seksin jälkeen aina jätetyksi. Tällaisessa tilanteessa ihminen on vain jo orientoitunut eroon eikä odota suhteelta mitään muuta seksin lisäksi.
Yhdenillanjutut ovat tekona myös välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Seksissä ihminen antaa aina itsestään jotain toiselle ihmisille. Ja juuri seksin aikana, ihminen on hyvin haavoittuvainen. Ihminen on täysin paljas, myös henkisesti. Jotta ihminen voi antautua täysin seksin nautintoon, hänen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, rakastetuksi. Kun voi luottaa toiseen ihmiseen täysin voi antaa itsestään esille täysin uusia puolia, jotka ovat osapuolten yhteisiä salaisuuksia.
Mielestäni seksin tulisi olla osa parisuhdetta. Se on yksi tapa, jolla voi osoittaa toiselle ihmiselle omia tuntemuksiaan ja kiintymystään toiselle. Seksi antaa molemmille mielihyvää, joka lisää heidän hyvänolontunnettaan juuri tämän ihmisen kanssa. Kun toisen ihmisen tuntee, tietää mistä tämä tykkää ja myös haluaa tehdä sellaisia asioita, joista toinen osapuoli nauttii. Ihannetilanteessa vain yksi ihminen maailmassa tietää, miltä joku toinen ihminen tuntuu.
Seksuaalisuus on osa ihmisten elämää, mutta tarvitseeko sitä kuitenkaan jakaa ihan kenen tahansa tuntemattoman ihmisen kanssa? Onko seksi oikeasti niin tärkeää, että se määrää kaiken sen, miten ihminen toimii ja ajattelee? Kuin seksi olisi jokin suuri voima, joka ohjaa ihmistä teoista tekoon. Ihminen on kyvykäs hallitsemaan omia himojaan, jos hän vain niin haluaa.
Maailma on täynnä ihania ihmisiä, mutta miksi heitä kaikkia tulisi himoita lihallisesti. Jos tapaat hauskan, viehättävän ja fiksun ihmisen, voi hänen kanssaan olla ystävä sukupuoleen katsomatta. Tällöin voimme nauttia erilaisten ihmisten seurasta ja saada heidät osaksi omaa elämäämme rikkautena.
Ihminen voi itse valita, miten hän toimii. Ihminen voi itse päättää, millainen hän on tai mitä hän on. Ihmisen tulisi juuri tämän ominaisuuden ansiosta olla jotain enemmän kuin eläin. Ihmisillä on arvoja, moraali ja vapaatahto. Vaikka muut ihmiset toimisivat ympärillämme typerästi, se ei tarkoita, että meidän itse tulisi toimia heidän kaltaisesti. Voimme olla sitä, mitä itse haluamme.
Rakkaus ei ole vain unelmaa vaan täysin todellinen asia. Rakkaus on leimautumista toiseen ihmiseen. Tällöin toisesta ihmisesta näkee vain ne kaikki hyvät puolet ja kaikki huonot puolet tuntuvat niiden rinnalla hyvin vähäpätöisiltä. Rakastamansa henkilön eteen on valmis tekemään uhrauksia. Rakastuneena ei näe muita vaihtoehtoja ympärillään. On olemassa vain tuo yksi ja ainut. Rakkaus on ihmiskunnan siunaus. Voima, joka kantaa tulevaisuuteen. Rakkaus on asia, johon kannattaa uskoa. Eihän maailmassa ole muuten mitään toivoa. Ja nykyaikana toivoa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
(Luettu 7.2.2012 http://www.utuonline.fi/sisalto/artikkeli/rakkaus_on_kemiaa.html)
20120112
Keskimaan velhot
Projektorikello
Tilaa:
Kommentit (Atom)