Paskan puhuminen

Paskan puhumisella voidaan tarkoittaa paskan jauhamista, jolloin yleensä puhutaan asioista ja kehitellään niistä mitä erikoisempia ideoita ja ajatuksia. Tällöin käsittellyn alla ei ole mitään merkittävän tärkeää eikä keskustelu sinällään johda mihinkään kehittävään tai anna uutta tietoa aiheesta. Tätä voisi kuvailla myös lämpimikseen puhumisena.

Paskan puhuminen voi myös tarkoittaa paskan puhumista toisista ihmisistä. Tällöin paskan puhuminen on puhumista toisista ihmisistä negatiiviseen sävyyn jollekin toiselle, kun tämä keskustelun aiheena oleva ihminen ei ole paikalla. Paskan puhuminen on eräällä tapaa juoruamista ja toisen ihmisen mustamaalaamista. Tässä yhtyedessä paskan puhuminen on nimeltään myös pahan puhuminen.

Haluankin nyt tarkentua tähän osioon, jossa paskan puhumisella tarkoitetaan pahan puhumisena toisesta ihmisestä. Raja siinä, mikä on paskan puhumista, ei välttämättä ole täysin selkeä. Avaankin tätä käsitettä seuraavaksi.

Paskan puhumista ei ole se, jos joku ihminen ilmaisee oman mielipiteensä tai henkilökohtaisen kokemuksensa jostakin ihmisestä. Tällöin, jos joku kokee toisen ihmisen epämiellyttäväksi tai ei pidä siitä, miten tämä ihminen toimii ja tuo nämä ajatuksensa julki, ei ole paskan puhumista. Näen tämän pikemminkin oman mielipiteen ja kokemuksen julki tuomisena, joka kuuluu sanan- ja mielipiteenvapauteen. Ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja ihmiset kokevat toiset ihmiset subjektiivisesti ja oman kokemusmaailmansa mukaan.

Sen sijaan, jos toisesta ihmisestä puhutaan siihen tyyliin, että hänestä levitetään negatiivista "tietoa", on se kyseisen henkilön mustamaalaamista ja siten paskan puhumista. Jos toisesta ihmisestä levitetään totuutena jotain tietoa, joka on kuitenkin taas jonkun toisen ihmisen subjektiivinen käsitys tästä, on paskan puhumista. Toisaalta, jos asia kuitenkin olisi täysin totta ja todistettu, ei se silloin enää välttämättä ole paskan puhumista. Koenkin, että paskan puhumiseen kuuluu olennaisena tekijänä tämä toisen ihmisen mustamaalaaminen ja tämän maineen pilaaminen tai sen värittäminen kielteiseen sävyyn.

Toisista paskan puhumiseen voi liittyä myös tämän paskan puhujan oman maineen ja egon kohoaminen. Kun henkilö puhuu toisesta pahaa ja tekee tästä huonon ihmisen, nostaa hän siten omaa asemaansa ja tuo esille omaa paremmuuttaan. "Kun tuo toinen on tuollainen, minä sen sijaan en." Toimintana tämä on hyvin itsekeskeistä, ilkeää ja jopa narsistista.

Usein paskan puhumiseen johdattelee kateus toista ihmistä kohtaan. Kun ihminen ei kestä, että joku toinen ihminen on parempi jossain, päättää hän ruveta paskan puhujaksi ja levittää tästä henkilöstä negatiivista kuvaa muille. Paskan puhuminen on ennen kaikkea lapsellista. Tällaisen yksilön henkinen kehitys ja moraali ovat heikkoja eikä hänellä itsellään luultavasti ole kovinkaan hyvää itsetuntoa.

Yksilö, jolla on hyvä itsetunto sekä kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, ei koe itsellään olevan syytä paskan puhumiseen. Hänellä ei ole tarvetta vertailla itseään muihin eikä hänen itsetuntonsa ja kokemus omasta itsestään ole riippuvainen muista ihmisistä. Tällainen yksilö ei kerjää hyväksyntää muilta ihmisiltä. Hän itse tietää, mitä hän on.

Paskan puhujilla sen sijaan on vielä paljon opittavaa ja kehittymisen varaa, jos he vain itse sen näkisivät.