Näkisin, että tämän taustalla ovat vielä vanhat perinteet siitä, mikä on miehen ja naisen asema ja rooli. Aiemmin naisilla ei ole ollut äänivaltaa ja nainen on nähty kodin hengettärenä, kun taas miehet sen sijaan tekevät talon työt ja tuovat leivän pöytään. Mies on ollut tilan jatkaja ja perinnönsaaja. Mies on myös taannut suvun jatkumisen. Miehisyys itsessään on jotain ylvästä ja arvostettavaa kun taas naisellisuus on heikkoutta ja typeryyttä.
Jo varhaisessa vaiheessa miehet oppivat pitämään naisia ja naisiin liittyviä asioita halveksittavina, naurettavina, hävettävinä ja etenkin akkamaisina. Naiselliset asiat ovat epämiehekkäitä. Miehekkään synonyymina pidetään ei-naisellista. Miesten ajattelukin on hyvin itse tietoista: Mies on aina mies. Kun taas naiset ajattelevat itsestään: Nainen on vain nainen. Naisille myös opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, että miehet, miesten työt, tavat ja arvot ovat tärkeämpiä kuin he itse tai naiselliset asiat ja tavat elää. Karuin esimerkki onkin, että naiset oppivat jopa huorittelemaan itseään. (Pietilä 2003, 56.)
Koska miehisyyttä määritellään usein vastakohtana naisellisuudelle, muodustuu miehille alentava käsitys naisista. Kun mies korostaa omaa sukupuoli-identiteettiään, joutuu hän samalla halveksimaan naisellisia piirteitä ja pitää niitä naurettavina. Koska miehet kokevat naiselliset piirteet niin häpeällisinä, pyrkivät he myös tukahduttamaan ne kaikin mahdollisin keinoin ja siten myös kaventavat omaa persoonallisuuttaan ollakseen maskuliinisia. Miehisyydessä pahin loukkaus nähdäänkin olevan homo tai likkamainen. (Pietilä 2003, 57.)
Miesten ego on rakentunut kaikkeen maskuuliinisuuteen ja äijämäisyyteen. Äijjämäisiä toimintamalleja tarjotaan jatkuvasti myös mediasta. Joillekin maskuliinisuus on niin tärkeä asia, että miehet voivat jopa tarkoituksen mukaisesti vältellä kaikkea, mitä liittyy naisellisuuteen. Myös omaa toimintaa, jopa sovinistista käytöstä, voidaan selittää sillä, että olen mies. Mutta se ei kuitenkaan ole mikään selitys vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Se, että on mies tai miehinen, ei ole selitys millekään epäkunnoittavalle teolle toisia kohtaan.
Naiset sen sijaan eivät ole kasvaneet siihen, että he uskaltaisivat uskoa ja luottaa itseensä ja että he näkisivät oman itsensä, naiseuden yhtä arvostettuna ja tärkeänä kuin mieheyden. Mutta toisaalta, ovatko nämä ominaisuudet, jotka liitetään miehisyyteen ja naisellisuuteen, todella seurauksia siitä, että on mies tai nainen? Vai voisiko kenties olla, että nainen voisi olla miehekäs samalla kun on nainen, tai että mies voisi olla naisellinen olemalla silti mies?
Käsitys miehen ja naisen rooleista ovat hyvin perinteisiä. Vaikka elämme jo tasa-arvon aikaa, niin siltikään emme ole vielä päässeet eroon näistä jaottelevista naisen ja miehen rooleista sekä asemasta. Jokaisella pojalla ja tytöllä on oikeus valita, ottavatko he vastaan heille tarjottuja rooleja. (Pietilä 2003, 54-55.) Jokaisen meistä tulisi voida kasvaa ilman ulkoisia paineita ja odotuksia ja valita itselleen sopivia malleja ja vaihtoehtoja.
Tasa-arvo voidaan nähdä tajuna omasta arvostaan ihmisenä ja persoonallisuutena niiden lahjojen ja edellytysten pohjalta, jotka on synnyinlahjana saanut. Tällöin ei esim. naisen tarvitse tukahduttaa itsessään maskuliinisia piirteitä, vaan hän voi kehittää niitä oman persoonallisuutensa tasapainoisen kehityksen puitteissa. (Pietilä 2003, 58.) Tällöin nainen voi kehittä itsessään sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä sen mukaan, mitkä hän kokee itselleen luonteviksi. Eikä miestenkään tarvitse pakoilla ja hävetä omia naisellisia piirteitään. Miehen akkamaisuus ei ole silloin heikkous, vaan pikemminkin rohkeutta olla oma itsensä ilman, että sitä pyrkii tukahduttamaan tai poistamaan omasta itsestään.
Kuitenkin jokaisessa ihmisessä on maskuuliininen ja feminiininen puoli. Niiden osuus ihmisissä vain jakautuu ja ilmenee eri tavalla. Voi olla, että joskus naisella on enemmän munaa kuin miehellä. Eikä se ole mikään ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. Voihan jostain miehestä löytyä oikea kodin hengetär.
Lähde:
Pietilä, H. 2003. Mikä meitä yhdistää: Ihmisyys ja
perusarvot. Juva: PS-kustannus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti