Jokaisella on mahdollisuus onnistua

Itse uskon, että jokaisella parisuhteella on mahdollisuus onnistua, jos molemmat osapuolet todella haluavat sitä. Kyse on tahdosta, että jaksaa ja haluaa tehdä töitä parisuhteensa eteen. Molempien tulee olla sitoutuneita siihen täydellä sydämmellä. Parisuhde ei suinkaan tarkoita sitä, että tulisi luopua omasta ajasta, harrastuksista ja ystävistä. Kyse on enemmänkin oman rakkauselämän sitomisesta toiseen ihmiseen.

Kuitenkaan ihmiset eivät nykyisin pysy kovinkaan pitkään samassa suhteessa. Uuden kumppanin hankkiminen on aina helppo ratkaisu. Jotta aiempi parisuhde toimisi ja kantaisi hedelmää, osapuolten tulisi antaa aikaa toisilleen, olla kärsivällisiä ja olla oikeasti kiinnostuneita toisesta osapuolesta. Uudessa suhteessa on aina uusi ihana ihastumisen tunne ja se voima vie suhdetta eteenpäin oman aikansa. Kun pelkkä ihastus jossain vaihessa hiipuu ja parisuhteessa tulisi lisätä omaa panostustaan, usein valitaan helppo, luovuttajan vaihtoehto: ero.

Itse parisuhteen rakenne ei parin vaihdoksesta muutu, vain se, ketkä ja millaiset ihmiset siinä ovat osallisina. Jatkuva parin vaihtaminen toistaa vain samaa kaavaa. Sanotaan, että monet suhteet antavat kokemusta. Kuitenkin lyhyessä suhteessa toinen opitaan tuntemaan vasta hyvin pinnallisesti. Todellinen syvä tunteminen saavutetaan pitkän yhdessä olon jälkeen.

Minulle itselleni on usein sanottu, että "ei se vaihtamalla parane, vaan pitämällä". Tämä lause on hyvin totta. Mitä kauemmin on tuntenut oman kumppaninsa, sen paremmin tietää, mistä toinen tykkää ja mistä taas ei. Suhteen osapuolet löytävät myös asioita, jotka molemmat kokevat iloa tuottaviksi. Kommunikointi on paljon vapaampaa ja kumppaneiden välillä vallitsee luottamus, rehellisyys ja turvallisuus. Osapuolet myös kasvavat ihmisinä, he opettavat toinen toisiaan. Parisuhteessa pyritään aina tuomaan itsestä ne parhaat puolet esille ja kehittymään omassa itseydessä paremmaksi.

Mikään parisuhde ei tule onnistumaan, jos osapuolet eivät ole valmiita antaman siihen itsestään jotain. Parisuhteessa ollaan aina sidoksissa myös toiseen ihmiseen ja vastuussa tälle omasta toiminnastaan. Se, mitä ihminen tekee omassa elämässään, vaikuttaa myös toiseen osapuoleen. Niin hyvässä kuin pahassa.

Pettäminen on kaikista pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä. Mikään muu ei loukkaa toista enempää kuin se, että toinen osapuoli antaakin itsensä jollekin toiselle vaikka he olisivatkin sitoutuneet toisiinsa. Se, että pettää toista, kertoo siitä ettei arvosta parisuhteen toista osapuolta. Ihminen toimii omien mielihalujensa mukaan ajattelematta, miltä hänen tekonsa tuntuu toisesta. Ihminen on itse valinnyt tässä tilanteessa, miten hän toimii, jolloin pettäminen on tietoinen valinta. Henkilön arvot ja moraali ovat hyvin itsekeskeisiä, aivan kuin heiltä puuttuisi empatiakyvyt.

Pettäminen ei koskaan ole petetyn osapuolen vika. Pettäminen voi pahimmassa tapauksessa repiä ihmisen täysin kappaleiksi, elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Kuitenkin sellaisessa tilanteessa on hyvä muistaa, että parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Vaikka itse ei olisi toiminut väärin, voi toinen osapuoli niin tehdä. Ihmisillä on vapaus valita, mutta on aina väärin, että joku toinen saa kärsiä toisen ihmisen valinnoista. Pettäjä ei yleensä kanna minkäänlaista vastuuta teoistaan tai siitä, mitä hän aiheuttaa petetylle. Pettäjä jatkaa elämäänsä ja jättää jälkeensä rikkinäisen ihmisen kokematta minkäänlaisia omantunnontuskia.

Sen sijaan yhdenillanjutuissa tai irtosuhteessa ei ole niin suurta riskiä tulla loukatuksi, koska ei ole lupausta siitä, että pitäisi ottaa toinen ihminen huomioon. Tällöin seksi on tosin täysin lihallista, hauskanpitoa ja omien himojen tyydyttämistä. Mutta onko kuitenkaan hyväksyttävää käyttää toista ihmistä omien himojen tyydyttämiseen? Irtosuhteessa ei ole minkäänlaista tunnesidettä ja kyse on pelkästä toisen ihmisen käyttämisestä, molempien suostumuksella. Irtosuhteessa seksin laatu ei ole niin hyvää, kuin mitä se parisuhteessa voi olla. Ja yhtälailla yhdenillanjutuissa tulet seksin jälkeen aina jätetyksi. Tällaisessa tilanteessa ihminen on vain jo orientoitunut eroon eikä odota suhteelta mitään muuta seksin lisäksi.

Yhdenillanjutut ovat tekona myös välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Seksissä ihminen antaa aina itsestään jotain toiselle ihmisille. Ja juuri seksin aikana, ihminen on hyvin haavoittuvainen. Ihminen on täysin paljas, myös henkisesti. Jotta ihminen voi antautua täysin seksin nautintoon, hänen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, rakastetuksi. Kun voi luottaa toiseen ihmiseen täysin voi antaa itsestään esille täysin uusia puolia, jotka ovat osapuolten yhteisiä salaisuuksia.

Mielestäni seksin tulisi olla osa parisuhdetta. Se on yksi tapa, jolla voi osoittaa toiselle ihmiselle omia tuntemuksiaan ja kiintymystään toiselle. Seksi antaa molemmille mielihyvää, joka lisää heidän hyvänolontunnettaan juuri tämän ihmisen kanssa. Kun toisen ihmisen tuntee, tietää mistä tämä tykkää ja myös haluaa tehdä sellaisia asioita, joista toinen osapuoli nauttii. Ihannetilanteessa vain yksi ihminen maailmassa tietää, miltä joku toinen ihminen tuntuu.

Seksuaalisuus on osa ihmisten elämää, mutta tarvitseeko sitä kuitenkaan jakaa ihan kenen tahansa tuntemattoman ihmisen kanssa? Onko seksi oikeasti niin tärkeää, että se määrää kaiken sen, miten ihminen toimii ja ajattelee? Kuin seksi olisi jokin suuri voima, joka ohjaa ihmistä teoista tekoon. Ihminen on kyvykäs hallitsemaan omia himojaan, jos hän vain niin haluaa.

Maailma on täynnä ihania ihmisiä, mutta miksi heitä kaikkia tulisi himoita lihallisesti. Jos tapaat hauskan, viehättävän ja fiksun ihmisen, voi hänen kanssaan olla ystävä sukupuoleen katsomatta. Tällöin voimme nauttia erilaisten ihmisten seurasta ja saada heidät osaksi omaa elämäämme rikkautena.

Ihminen voi itse valita, miten hän toimii. Ihminen voi itse päättää, millainen hän on tai mitä hän on. Ihmisen tulisi juuri tämän ominaisuuden ansiosta olla jotain enemmän kuin eläin. Ihmisillä on arvoja, moraali ja vapaatahto. Vaikka muut ihmiset toimisivat ympärillämme typerästi, se ei tarkoita, että meidän itse tulisi toimia heidän kaltaisesti. Voimme olla sitä, mitä itse haluamme.

Rakkaus ei ole vain unelmaa vaan täysin todellinen asia. Rakkaus on leimautumista toiseen ihmiseen. Tällöin toisesta ihmisesta näkee vain ne kaikki hyvät puolet ja kaikki huonot puolet tuntuvat niiden rinnalla hyvin vähäpätöisiltä. Rakastamansa henkilön eteen on valmis tekemään uhrauksia. Rakastuneena ei näe muita vaihtoehtoja ympärillään. On olemassa vain tuo yksi ja ainut. Rakkaus on ihmiskunnan siunaus. Voima, joka kantaa tulevaisuuteen. Rakkaus on asia, johon kannattaa uskoa. Eihän maailmassa ole muuten mitään toivoa. Ja nykyaikana toivoa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

(Luettu 7.2.2012 http://www.utuonline.fi/sisalto/artikkeli/rakkaus_on_kemiaa.html)