Kotiseuturakkautta

Jokainen muistaa aina sanoa, kuinka se oma kotiseutu on paras paikka maailmaa. Maisemat ja ihmiset ovat siellä kaikkein parasta. Mistään muualta mitään samankaltaista löydä. Miksi näin?

Se, että ihminen kasvaa pitkän aikaa samassa paikassa, saa aikaan samaistumisen tunteita. Ihmisten toimintatavat ja puhetyyli ovat seudun asukkaille ominaisia piirteitä. Ympärillä oleva seutu on kaikin puolin tuttua ja siksi sen tuntee myös turvalliseksi.

Jos ihminen on hyvin tottunut toimimaan jollain tietyllä tavalla eikä se ole mitenkään paheksuttavaa omilla kotikonnuilla, ei se ole sitä välttämättä muualla. Ihmiset ovat tottuneet hyvin erilaiseen käytökseen ja ennen kaikkea huumorin käyttöön. Mikä on tarkoitettu kevennykseksi, voi toisesta tuntua luokkaukselta. Tahaton väärin viestiminen aiheuttaa ongelmia, joissa on oma soppansa.

Siksi jokaisen olisi tärkeää muistaa oppia ymmärtämään ja kohtaamana erilaisuutta. Kaikki mitä näkee päälle päin, ei välttämättä ole paikkansa pitävää. On tarpeellista katsoa pinnan alle ja tulkita ihmisiä paljon syvemmältä. Hyväntahtoisuus erottuu selkeästi todellisesta ilkeydestä. Toisinaan kuitenkin tuntuu siltä, että ei aina edes haluta nähdä pintää syvemmälle. Pinnalliset tulkinnat antavat itselle katalan oikeuden käyttäytyä huonosti muita kohtaan.

Muun muassa näistä syistä, minäkin pidän omaa kotiseutuani ehdottomasti parhaana paikkana maailmassa. Itä-suomalaisuus ja etenkin pohjois-karjalaisuus on syvällä veressä. Pohjois-Karjalan ihmisissä arvostan etenkin rehellisyyttä, reiluutta, suoruuttaja aitoutta. Kenties myös suorasukaisuus. Ihmisten tapa puhua on tuttu ja turvallinen. Myös huumorintaju on ominaisuus, jota en muuhun vaihtaisi. Musta huumori, sarkasmi ja ironia ovat omia suosikkejani ja tuota huumoria viljelen ilolla. Seuraavana hyvänä seikkana mainitsen sen, että jokainen voi vapaasti olla oma itsensä. Ei ole tarvetta teeskennellä mitään vaan voi rehellisesti olla kusipää. Ihmisistä myös nähdään se sisin. Vaikka joku päälle päin olisikin paskiainen, voi hän sisimmissään olla mitä kultaisin ihminen. Ulkokuori tapaa pettämään monesti.

Myös maisema arvo on kultainen asia. Kyllähän Suomen parhaat kansallismaisemat ovat Kolilla, jonka jylhät vaarat on ikuistanut mm. Eero Järnefelt ja I.K. Inha ja on se myös innoittanut Sibeliusta sinfonioiden säveltämiseen. Kesällä riittää kuumaa ja talvella on pakkasta ja lunta. Mikä olisikaan sen parempaa.

Kaikista rakkaimmat ihmiset myös ovat siellä. Kaikki, mitä ikinä tarvitsee, löytyy Pohjois-Karjalasta. Muistan, kuinka yläasteella laulettiin lähtieslauluna: Leevi and the leavings, Pohjois-Karjalaan. Silloin en sitä niin miettinyt, mutta nyt sillä kappaleella on minulle erittäin paljon arvoa. "- -Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkari housuun, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan - - ". Kyllä sinne kaipaa silloin eniten kun ei siellä ole. Minä aion sinne palata. Eikä minua saa sieltä kulumallakaan lähtemään.

Tämä jos mikä on sitä todellista kotiseuturakkautta.