Luin Opettaja-lehden 39/2009 mielipidekirjoituksen Kuinka elää onnellisena? Ja olen samaa mieltä Rita Heikkisen kanssa siitä, että meistä jokainen on oman onnensa seppä. Jos ihminen jää aina murehtimaan, kun kaikki olisi paremmin, ei elämästä jää mitään käteen.
Ihmisellä itsellään on kortit kädessään. Ihminen itse päättää, jääkö hän haaveilemaan unelma elämästä vai elääkö hän tässä hetkessä ja on onnellinen asioista, joita hänellä on. Ihmiset luultavasti tiedostavat tämän, mutta kuinka moni kuitenkaan kuulee sen.
Pessimismi on maailman synti. Mihinkään ei uskota ja mihinkään ei uskalleta ryhtyä, menee koivikkoon kuitenkin. Mitä menetettävää meillä ihmisillä on? Meille on annettu tämä pieni elämä ja minä en ainakaan aio haaskata sitä miettimällä, kun jos elämä olisi parempaa. Millä todennäköisyydellä ihminen saa täydellisen elämän? Voisin olettaa, ettei sellaista olekaan. Jos joku on sellaisen löytänyt, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan siitä.
Älkää ihmiset viitsikö valittaa, kun elämänne ei ole kuin saduissa, se on niin lapsellista! Karu todellisuus iskee päin näköä enemmin tai myöhemmin. Haluatko sinä odottaa sitä hetkeä? Minulla ei ole aikaa siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti