20150928

Epävarmuus: opettajuus vs. muusikkous

Ei pitäisi välittää siitä, mitä muut ovat mieltä. Onko riittävän hyvä vai ei. Jokaisen pitäisi kehittää omia taitojaan ja lähteä aina liikkeelle siitä, missä on itse menossa. Kuitenkin joku voi vaatia sinulta enemmän, kuin mitä sinä sillä hetkellä pystyt antamaan. Et osaakaan asioita, joita sinun oletetaan osaavan. Oikeasti tilanteessa pitäisi lähteä liikkeelle siitä, mitä osaa, eikä syyllistää siitä, mitä et osaa.

Opettaja liikkuu aina heikoilla vesillä. Pitäisi osata tunnustella ja varoa sanomisiaan, ettei loukkaa. Opettajan tulisi osata hienovaraisesti ohjata kohti oppimistavoitteita myös sellaista oppilasta, joka ei ole yhtä korkealla tasolla kuin muut. Paljon osaava oppilas on opettajalle aina helpompi, silloin ei tarvitse opettaa niin paljon. Vähemmän osaava oppilas on opettajalle työläs, mutta opetuksen aikaansaamat hedelmät ovat parhaita. Kova työ saa aikaan suuria tuloksia, mikä lämmittää niin oppilaan kuin opettajan mieltä. Mutta jos opettaja haluaa päästä itse helpolla, kärsii siitä vähemmän osaava oppilas.

Minusta tulee opettaja. Silloin minulla tulee olla sellaiset taidot, kuin opettajalla pitää olla, että hän pystyy ainettaan opettamaan. Muusikkoa minusta ei tule. Enkä koe, että opettajuudessani tarvitsisin muusikon taitoja. Totuus on, että hyvä muusikkous ei tee hyvää opettajaa. Opettaja tarvitsee opetuksessaan musiikillisia taitoja, mutta hänen ei tarvitse olla muusikko. Joten minultakaan ei tulisi vaatia muusikon taitoja.

Tämä koulutus on surkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti