Rakkaus voidaan Platonin mukaan jakaa kolmeen osaan: Eros, philia ja agape. Eros on eroottista, intohimoista ja seksuaalista rakkautta puolisoaan kohtaan. Philia on veljellistä rakkautta, iloa tuottavaa rakkautta ystävien ja kumppanusten välillä. Agape on jumalallinen rakkaus, epäitsekästä rakkautta toista ihmistä kohtaan.
Todellinen rakkaus, eli Agape, on sellaista, mikä ei ole riippuvainen siitä, mitä rakkauden kohde tuntee häntä kohtaan. Ei ole väliä sillä, saako hän vastarakkautta. Tällöin henkilö rakastaa toista tämän itsensä vuoksi eikä odota saavansa mitään vastineeksi. Koska jos oletamme saavamme rakkautemme vastineeksi jotain takaisin, on rakkauden takana itsekeskeisiä lähtökohtia. Miksi rakastaa jos ei saa vastarakkautta? Rakkaus on jotain ainutlaatuisen rakastamista toisessa ihmisessä. Meillä jokaisella ihmisellä on oma olemuksemme, joka on osana koko ihmiskuntaa.
On luontaista odottaa rakkautensa vastineeksi myös vastarakkautta. Mutta jos toinen ihminen ei rakasta häntä, ei sen tulisi kuitenkaan vähentää tämän toisen rakkauden määrää. Silloin se ei ole todellista, jos se on riippuvainen muista tekijöistä. Osoittamalla rakkauttaan ei ihmisen tulisi miettiä siitä saamaansa hyötyä. Rakkaus ei odota mitään vastapalvelusta. Rakkaudessa asuu kunnioitus toista ihmistä kohtaan, joka osaa olla tunkeilematta. Se, että voi vapaasti ilmaista rakkauttaan toista kohtaan, on vapautta ja todellista rohkeutta.
Rakkautensa ilmaiseminen asettaa ihmisen haavoittuvaan ja herkkään asemaan. Rakkauden tunnustamisen yhteydessä on se riski, että tuleekin torjutuksi tai joutuu kenties jopa naurun alaiseksi. Ihmisten tulisi voittaa nämä pelkonsa, olla elävä ihminen.
Pelot ohjaavat meitä olematta tekemästä ja tunnustamasta asioita, jotka ovat meidän herkkää sisintämme. Peittämällä tunteensa ja ajatuksensa ihminen suojelee itseään, mutta ihminen ei voi silloin elää täysin vapaasti. Kulttuuriset normit ohjaavat meitä kuin myös muiden ihmisten reaktiot. Me elämme jotain valmista kaavaa. Ihmisten tulisi voittaa omat pelkonsa ja uskaltaa tuoda esille oma sisimpänsä, ikuisesti kauniin olemuksensa. Näkemällä tämän toisen ihmisen ikuisesti kauniin olemuksen, rakastuu häneen. Ei siihen mitä hän tekee tai sanoo, vaan siihen, mitä ihminen on todelliselta olemukseltaan.
Meidän pitäisi elää omaa elämäämme, eikä sen mukaan, miten meidän tulisi elää. Se, että uskaltaisi kertoa jotain syvää omasta sisimmästään, on kaunis ja äärimmäisen epäitsekäs teko. Se on puhdasta ja aitoa, todellista rakkautta.
Mikäs sua siinä niin pelottaa? Ja miten se liittyi tuohon yllä olevaan tekstiin? =D
VastaaPoistaMutta siksi juurikin intohimoisen rakkauden nimi. ;) Kaikelle on selityksensä. Pitäisi joskus lisääkin kaivella noista, kun etsisi filosofisia tekstejä. Nyt kun kirjastokin tarjolla, josta löytyy juuri tätä tällaista kirjallisuutta =D.
VastaaPoista