Minua on sorrettu. Kaadettu kuraa niskaan. Kaikki tekemäni valinnat ovat aina vääriä. Miksi toisia ihmisiä ei kunnioiteta? Eikö minulla ihmisenä ole arvoa?
Tämä maailma on julma, liian julma. Nämä ovat niitä hetkiä, kun vihaan elämääni. Hetkiä, jolloin tekisi mieli luovuttaa. Jotenkin olen kuitenkin aina päässyt eteenpäin.
Oliko tämä viimeinen kerta? Tuskimpa vain. Lyötyä lyödään, kerta toisensa jälkeen. Kunnes hän ei enää nouse ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti