Miehet eivät suhtaudu mihinkään vakavasti, koska mistä tahansa milloin tahansa voi vitsailla. Miesten mielestä mikään asia ei ole niin vakava, etteikö siitä voisi vitsailla. Usein miehillä myös tämä tilannetaju pettää, jolloin syntyy ongelmallisia tilanteita. Vitsailemalla tilanteessa, jossa toinen yrittää oikeasti keskustella jostain asiasta, jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan, loukkaa toisen ihmisen tunteita. Kertojalle tulee sellainen olo, että tämä kuuntelija ei ole ollenkaan kiinnostunut asiasta, se on hänelle yhdentekevää ja koko juttu on hänelle pelkkä vitsi. Vaikka vitsailija ei tarkoittanut sitä, niin silti hän viestii niin. Mies ajattele keventävänsä tunnelmaa. Se ei valitettavasti aina toimi. Joskus kannattaa oikeasti miettiä, mikä tilanne on sopiva vitseille ja miten oikeasti toimia ja suhtautua eri tilanteissa. Varsinkin, jos et halua vahingossa loukata toista ja aiheuttaa mielipahaa.
Toisaalta ainainen vitsailu voi olla myös miehelle pakotie vältellä keskustelua, johon voi sisältyä tunteita. Mies ei välttämättä uskalla paljastaa sitä, mitä hän oikeasti ajattelee ja tuntee. Vitsailemalla asiasta ei tarvitse oikeasti kertoa, mitä siitä ajattelee tai miten siihen suhtautuu. Mutta tosiasia on, että jos et anna itsestäsi mitään, et voi myöskään saada mitään. Jos ei ole valmis jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan, ei pysty syventämään ystävyyssuhteitaan ja rakentamaan sellaista vuorovaikutusta, jossa oikeasti välitetään ja huolehditaan toisesta ihmisestä.
Itsestä jakamiseen liittyy pelko siitä, että tulee loukatuksi ja satutetuksi. Mutta se riski on otettava, jos haluaa saavuttaa oikeasti lujia ystävyyssuhteita. Joskus voi olla, että tulee satutetuksi, mutta joskus voi taas saada mukaansa elinikäisen ystävän. Sanotaan, että naiset toimivat eri tavalla ja naiset sosiaalistuvat enemmän siihen, että jaetaan omia kokemuksia ja ajatuksia ja pohditaan asioita hyvinkin syvällisesti. En kuitenkaan usko, että miehet olisivat tässä asiassa todellisuudessa yhtään sen kauempana tai merkittävästi erilaisia. Kyse on ehkä enemmän siitä, uskaltaako ja haluaako. Nykymaailmassa ei tunnu olevan miehekästä puhua tunteista ja jakaa omia syvällisiä ajatuksia. Eikö olisi jo korkea aika luopua näistä typeristä stereotypioista. Toisen ihmisen kohtaaminen vaatii omien ajatusten ja tunteiden näyttämistä ja jakamista.
Joku muu on tästä varmasti eri mieltä. Saa ollakin. Me kaikki näemme ja koemme tämän maailman eri tavalla. Toisaalta on myös niitä, jotka näkevät tämän asian samalla tavalla kuin minä. Mahdollisesti myös minun käsitykseni voi muuttua uusien kokemusten myötä. Luulempa, että monella muullakin on vielä paljon opittavaa.
Toisaalta keskustelu muuttuu melko yksipuoliseksi jos toisen mielipide tuomitaan automaattisesti vitsiksi josta täytyy loukkaantua. Kuinka molemminpuolinen jakaminen toimii silloin.
VastaaPoistaJoskus sattuu väärinkäsityksiä, mikä on ihan inhimillistä. Minäkään en ole valitettavasti täydellinen (enkä tiedä haluanko ollakaan, koska silloin ihmisestä puuttuu jotain). Varsinkin kun keskustelu alkaa mennä heikoille jäille eli puhutaan sellaisista asiasta, joka herättää tunteita jommassa kummassa tai kummassakin keskustelun osapuolessa, alkaa väärinkäsitysten ja loukkaantumisien riski ja määrä nousta. Tärkeään asemaan nousee se, miten sanotaan asioita.
VastaaPoistaTämän lisäksi on myös huomioitava, että jos esim. keskustellaan esim. naamakirjassa niin silloin toisen ihmisen äänensävyjä on vaikea hahmotta tekstistä, jolloin toisen viestin voi ymmärtää väärin. Kasvokkain keskustellessa tällaisten väärinkäsitysten määrä on huomattavasti pienempi, koska äänensävyt kuulee puheessa. Kasvokkain keskustellessa huomaa, milloin jokin asiaa herättää toisessa osapuolessa tunteita, jolloin toinen osaa reagoida siihen sopivalla tavalla, ettei tahattomia loukkaamisia sattuisi. Myös se, mitä toinen oikeasti tarkoittaa näkyy selkeämmin kasvokkain puhuessa. Esim. se, milloin toinen vitsailee tai ei vitsaile. Pelkän tekstin pohjalta tehdyt tulkinnat voivat mennä liioitteluksi eikä tunnekuohussa oleva toinen osapuoli ehkä näe asioita oikeissa mittasuhteissaan. Kaikki kuulostaa sillä hetkellä paljon pahemmalta, kuin oikeasti onkaan. Jälkeen päin luettuna sama keskustelu ei välttämättä näytä ollenkaan niin pahalta.
Jos keskustelu menee jossain vaiheessa pieleen, niin silloin vika on ollut luultavasti kummassakin osapuolessa. Yksin on vaikea keskustella ja keskustelussa on aina kaksi henkilöä, jotka ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Kun väärinkäsityksiä sattuu, tulee ne selvittää: miksi toinen loukkaantui? Toinen on mahdollisesti reagoinut tunteillaan liian vahvasti ja tulkinnut siksi väärin ja toinen osapuoli ei ole huomannut sitä, millaisia tunteita toinen keskustelun aikana käy läpi. Toivon mukaan seuraavalla kerralla kumpikin keskustelija on paljon viisaampi. Aletaan ymmärtää paremmin toisen tapaa sanoa asioita. Ja ehkäpä tunteillaan reagoija osaa seuraavalla kerralla myös suhteuttaa asioita oikein, eikä tee yliampuvia tulkintoja toisen sanomisista tunnekuohunsa aikana.