Ihmetyttää kuulla yhä uudestaan ja uudestaan siitä, mikä on tai ei ole suomalaista. Usein kuulee kommentteja: "minä en ainakaan ole ikinä kuullutkaan tuosta, ei voi olla suomalaista kulttuuria". Mutta entä jos on sellainen mahdollisuus, että tämä kyseinen henkilö ei vain ole aiemmin kuullut tästä asiasta, vaikka se olisi hyvinkin suomalaista? Totuudet tuntuvat syntyvän vain siitä, mitä joku ihminen on itse kuullut tai kokenut. Se ei kuitenkaan poista sitä, mikä on OIKEASTI suomalaista.
Itse kutsuisin tätä omasta kulttuuriperinnöstä vieraantumiseksi. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä mitään vanhasta, jos sitä ei ole heille opetettu tai he eivät ole siitä mistään lukeneet tai kuulleet. Samaan aikaan nämä hyvinkin suomalaiset kertovat juttuja siitä, mikä on heidän mielestään suomalaista. Nämä heidän esimerkkinsä suomalaisuudesta ovat minun mielestäni taas globalisaation mukanaan tuomia piirteitä muualta maailmasta, jotka suomalaiset ovat ottaneet osaksi kultturiaan. Se ei kuitenkaan tee siitä vielä minun mielestäni suomalaista. Globaalia kylläkin. Suomalaista on jotain sellainen, mikä on juuri tälle kulttuurille ominaista ja joka on ollut täällä pitkään, muodostunut omanlaisekseen. Jotain, mikä on ollut hyvinkin suomalaista, on ehkä nykykulttuurissa hävinnyt, mutta se ei kuitenkaan tee Suomen historiaa ja sen kulttuuria tyhjäksi.
Toisaalta suomalainen kulttuuri voi myös kehittyä ja muuttua, mutta se tapahtuu ajan kanssa. Toisaalta nyky-yhteiskunta muuttuu niin nopeasti, että muutoksetkin tapahtuvat nopeasti. Kenties uudet muutokset kuvaavat uutta suomalaisuutta. Tämä ei kuitenkaan poista niitä asioita, jotka ovat olleet jo jopa satoja vuosia suomalaista perintöä.
Ohjeeksi kaikille: tutustukaa ensin asioihin, ennen kuin jaatte omia ajatuksianne absoluuttisina totuuksina. Voi olla olemassa riski, että oletkin väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti