Oli kaunis talvipäivä ja maa oli valkoisena lumesta. Jouluun
oli enää muutamia päiviä aikaa ja se näkyi iloisena odotuksena. Voi niitä
kaikkia ihania koristeita, ruokia ja lahjoja joita joulu toi tullessaan!
Joulutontutkin ovat päässeet taas ulos laatikoistaan. Joulupukki ja muori
kulkevat aina mukana. On taas niin hauskaa kun niihin on saanut koskea viimeksi
vuosi sitten.
Lumileikit ulkona olivat kaikista parhaita. Oli suvilunta ja
lumesta sai tehtyä lumiukkoja ja lumilinnoja. Rakensimme lumilinnan sitä
varten, että voisimme vakoilla tonttuja. Kaikkihan tiesivät, että tontut
tarkkailivat lapsia etenkin joulukuussa. Kilttinä vai tuhmana, ja joulupukki
tuo lahjoja vain kilteille lapsille. Myös meidän omat tontut pääsivät mukaan
ulos leikkeihin.
Kirjeet joulupukille oli kirjoitettu jo aikoja sitten.
Innolla odotimme, milloin tontut käyvät hakemassa kirjeet. Oli ehdottoman tärkeää,
että joulupukki saa kirjeet ajoissa. Eihän hän muuten tietäisi, mitä toivomme
lahjaksi. Minä en toivonut paljonkaan. Toivoin muutamat parit uusia sukkia ja
uusia alushousuja. Suurin toiveeni oli joulurauha. Onneksi veli auttoi
kirjoittamisessa.
Tuona kauniina talvipäivänä perhe lähti käymään keskustassa
tekemään viimeisiä jouluostoksiaan. Oli vielä yhtä sun toista hankittavaa.
Ostettiin ruokaa ja jotain sellaista mitä ei saanut nähdä. Kaupat olivat täynnä
kiireisiä ihmisiä ja kaikki hyllyt olivat täynnä tavaraa. Oli niin paljon
kaikkea nähtävää. Välillä ei edes muista kaikkea mitä on päässyt näkemään.
Onneksi muut huolehtivat siitä, ettei pääse unohtumaan minnekään.
Lopuksi äiti lähtee hoitamaan vielä jotain asioita ja isä
jää lasten kanssa yhdessä kauppoihin. Vielä mennään yhteen kauppaan, jossa ei
olla käyty. Ajamme autolla pihaan ja nousemme ulos autosta. Pihalla kävelee
paljon isoja ihmisiä. On tärkeää pysyä isän perässä. Auton ovet laitetaan
lukkoon ja kävelemme pihan poikki liikkeen luokse.
Kaupassa on paljon pulloja. Ei oikeastaan mitään muuta kuin
pulloja. Kun he pääsevät sisälle kauppaan isä sanoo, että saatte kumpikin
valita täältä isälle joulujuoman. Kumpikin yhden. Isoveli lähtee kiertelemään
ympäri kauppaa ja ihastelee erikoisen näköisiä pulloja. En ole koskaan nähnyt
tuon näköistä pulloa!
Pieni tyttö alkaa ahdistua tilanteesta. Miten voi valita
näistä kaikista pulloista? Tyttö katselee pulloja, mutta ei ymmärrä ollenkaan
mitä niissä on, koska hän ei osaa vielä lukea. Hän osaa joitakin kirjaimia ja
numeroita. Hän löytää hyllyn, jossa pullot ovat pienempiä. Tyttö tuntee
edelleen, ettei hän osaa valita oikein.
Tyttö kysyy, mistä tietää paljonko pullossa on alkoholia?
Hänelle vastataan, että tuo pieni luku tuossa ilmoittaa paljon pullossa on
alkoholia. Mitä suurempi luku on, sitä suurempi määrä pullossa on alkoholia.
Voit myös katsella muita hyllyjä kuin pelkästään tätä. Tässä kaupassa on paljon
hyllyjä.
Tyttö alkaa katsella pulloja uudelleen. Olikohan se tuo luku
tuossa? Voi kun näissä pulloissa on niin paljon lukuja. Jos se luku oli suuri,
oli pullossa vähän vai paljon alkoholia? Tyttö pääsi jo unohtamaan, mitä se
luku tarkoitti ja mikä luku oli se oikea. Tyttö ei osaa päättää. Hän haluaisi
valita oikein.
Tyttö ahdistuu yhä enemmän tilanteesta eikä osaa tehdä
mitään. Hän haluaisi kysyä uudelleen, mutta ei jotenkin kehtaa. Hän katselee
pulloja ja tuntee itsensä avuttomaksi. Katseleminen tuntuu niin turhalta. Jokin
pulloista on kuitenkin valittava. Kun vain tietäisi enemmän.
Veli on jo löytänyt pullon. Pullo on lyhdyn muotoinen ja sen
sisällä on iso sitruuna. Isäkin pitää pulloa erikoisen näköisenä. Ilmeisesti
sitruuna on kasvatettu pullon sisään. Pullo on ollut valmis ja oksa on laitettu
sen sisään, jolloin sitruuna on saanut vapaasti kasvaa pullon sisään. Valmiina
oksa on katkaistu sitruunasta. Todella erikoista.
Joko olet valinnut oman pullosi? Tyttö ei osaa vieläkään
päättää, hän ei tiedä mitä hänen tulisi valita. Tyttö osoittaa yhtä pienen
näköistä pulloa siltä hyllyltä, jonka luona hän on seisomasa. Tuonko sinä olet
valinnut? Tyttö nyökkää vaisusti. Pullo on ruskea. Tyttö ei tiedä pullosta
mitään, mutta toivoo, ettei olisi valinnut huonosti.
Isä ottaa pullon hyllystä ja katselee sitä. Onpas tämä
vahvaa juomaa! Paljon vahvempaa kuin tuo mitä veljesi valitsi. Isä vaikuttaa
iloiselta asiasta ja yrittää rohkaista tyttöä. Veli katselee myös tilannetta.
Hän varmaan toivoo, ettei olisi itse valinnut huonompaa. On tärkeää, että isä
on tyytyväinen valintaan.
Tytön pää painuu alaspäin. Hän olisi niin kovasti halunnut
valita oikein.
Aikamuodot ovat tarkoituksellisia; joitakin korjasin, missä oli korjattavaa. Mutta jos on imperfekti tai preesens, niin sillä on tarkoituksensa =D. Siinä voi sitten miettiä, mitä siinä kerrotaan. Mistä kelataan ja minne. Eräänlainen keino sekin ja juuri sitähän varten ne aikamuodot ovat. ;)
VastaaPoista